Ólafur Jóhannesson (poliitikko)
Ólafur Jóhannesson (1. maaliskuuta 1913 – 20. toukokuuta 1984) oli islantilainen edistyspuolueen poliitikko, joka toimi kahdesti Islannin pääministerinä sekä ulkoministerinä, oikeus- ja kirkollisministerinä sekä kauppaministerinä.
| Ólafur Jóhannesson | |
|---|---|
 | |
| Islannin pääministeri | |
14. heinäkuuta 1971 – 28. elokuuta 1974 1. syyskuuta 1978 – 15. lokakuuta 1979 | |
| Edeltäjä | Jóhann Hafstein Geir Hallgrímsson |
| Seuraaja | Geir Hallgrímsson Benedikt Gröndal |
| Islannin ulkoministeri | |
8. helmikuuta 1980 – 26. toukokuuta 1983 | |
| Edeltäjä | Benedikt Gröndal |
| Seuraaja | Geir Hallgrímsson |
| Islannin oikeus- ja kirkollisministeri | |
14. heinäkuuta 1971 – 1. syyskuuta 1978 | |
| Edeltäjä | Auður Auðuns |
| Seuraaja | Steingrímur Hermannsson |
| Islannin kauppaministeri | |
28. elokuuta 1974 – 1. syyskuuta 1978 | |
| Edeltäjä | Lúðvík Jósefsson |
| Seuraaja | Svavar Gestsson |
| Kansanedustaja | |
1959–1984 | |
| Ryhmä/puolue | Edistyspuolue |
| Vaalipiiri | Skagafjörður (1959), Norðurland (1959–1979), Reykjavík (1979–1984) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. maaliskuuta 1913 Stórholt í Fljótum |
| Kuollut | 20. toukokuuta 1984 (71 vuotta) |
| Kansalaisuus |  Islanti |
| Puoliso | Dóra Guðrún Magdalena Ásta Guðbjartsdóttir |
| Lapset | 3 |
| Tiedot | |
| Puolue | Edistyspuolue |
Ólafur syntyi Stórholtissa, Fljótissa, Skagafjörðurissä. Hän opiskeli oikeustiedettä Islannin yliopistossa ja valmistui vuonna 1939. Asianajaja hänestä tuli vuonna 1942. Hän suoritti jatko-opintoja Tukholmassa ja Kööpenhaminassa vuosina 1945–1946. Hän työskenteli lakimiehenä ja tilintarkastajana Islannin osuuskuntien liitossa sekä asianajajana. Vuosina 1947–1978 hän toimi oikeustieteen professorina Islannin yliopistossa. Vuosina 1949–1971 hän toimi varatuomarina Islannin korkeimmassa oikeudessa.[1]
Ólafur istui parlamentissa eli Alþingissa vuosina 1959–1984. Vuonna 1960 hänet valittiin edistyspuolueen varapuheenjohtajaksi, vuonna 1968 puheenjohtajaksi, jona hän toimi vuoteen 1979 asti. Vuonna 1971 hänet nimitettiin pääministeriksi sekä oikeus- ja kirkollisministeriksi. Pääministerin virassa hän toimi vuoteen 1974 asti, jolloin hänet nimitettiin kauppaministeriksi. Hän toimi oikeus- ja kirkollisministerinä sekä kauppaministerinä vuoteen 1978 asti, jolloin hänet nimitettiin uudelleen pääministeriksi, jossa virassa hän toimi vuoteen 1979 asti. Vuosina 1980–1983 hän toimi ulkoministerinä.[1]