Aarno Yrjö-Koskinen

Aarno Armas Sakari Yrjö-Koskinen (9. joulukuuta 1885 Helsinki – 8. kesäkuuta 1951 Helsinki)^[2][3] oli suomalainen vapaaherra, koulutukseltaan lakimies, lähettiläs ja toimi ulkoasiainministerinä.

Aarno Yrjö-Koskinen
Ulkoasiainministeri
Sunilan II hallitus 21.3.1931 - 14.12.1932
Edeltäjä	Hjalmar J. Procopé
Seuraaja	Antti Hackzell
Henkilötiedot
Syntynyt	9. joulukuuta 1885 Helsinki
Kuollut	8. kesäkuuta 1951 (65 vuotta) Helsinki
Ammatti	juristi
Tiedot
Puolue	Kokoomus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Vapaaherra Yrjö-Koskinen sai varatuomarin arvon 1915. Tällöin hän toimi senaatin talousosaston palveluksessa. Hän siirtyi itsenäistyneen Suomen ulkoasiainministeriön palvelukseen toimien muun muassa Suomen Pariisin lähetystössä, Ranskassa ja vuodesta 1924 poliittisen osaston päällikkönä ja 1929 kansliapäällikkönä. Hän toimi lähettiläänä Moskovassa, Neuvostoliitossa 1. tammikuuta 1931 – 8. huhtikuuta 1940 aikana.

Kesken Neuvostoliiton kauden hän toimi Sunilan II hallituksessa ulkoasiainministerinä. Moskovan lähettiläänäolojaksoon sattuu muun muassa vuoden 1932 alussa solmittu Suomen ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus, jonka allekirjoittajana hän toimi. Hän oli lähettiläänä myös talvisodan sytyttyä ja toi lähetystönsä henkilökunnan vaikeuksien kautta Suomeen. Sen jälkeen hän siirtyi Turkkiin Suomen Ankaran lähetystön päälliköksi 20. elokuuta 1940 alkaen, jossa tehtävässä hän oli vuoteen 1950. Sen jälkeen hän toimi vielä Haagissa Alankomaissa.^lähde?

Ansioistaan hän sai lähetystöneuvoksen arvon vuonna 1923 sekä erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin arvon 2. tammikuuta 1928.^[4]

Hänen isänsä oli senaattori Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen ja isoisä suomalaisuusmies, senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen.