Albanialainen iso-polyfonia
Albanialainen iso-polyfonia eli moniääninen laulanta on perinteinen osa Albanian kansanmusiikkia ja sisällytetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.[1] Sana "iso" viittaa laulua säestävään hyminään, joka on peräisin bysanttilaisesta kirkkomusiikista. Myös kirkkomusiikissa itse laulua säesti hyminä.[2]
Polyfoninen laulanta on osa Myzeqen, Toskërian, Çamërian ja Labërian alueen kulttuuria. Saman kaltaista polyfonista laulamista tunnetaan harrastettavan myös Pohjois-Albanian Peshkopin, Kosovon Kaçanikin, Pohjois-Makedonian Pologin, Tetovon, Kičevon ja Gostivarin, ja Pohjois-Albanian ja Etelä-Montenegron Malësian alueilla.[3]
Labëria on erityisen tunnettu moniäänisestä laulannasta, ja laulu voi olla kaksi-, kolme- tai jopa neliäänistä. Kaksiäänisiä kappaleita laulavat vain naiset, kun taas kolmiäänisiä voivat laulaa sekä miehet että naiset. Neliääninen laulu on Labërian erikoisuus. Tutkimukset ovat osoittaneet, että neliääninen laulu kehittyi kolmiäänisen jälkeen ja että se on polyfonisen laulannan kaikkein monimutkaisin muoto.[4]
Lokakuusta 1968 lähtien Albaniassa on pidetty viiden vuoden välein lokakuussa Gjirokastërin kansallinen kansanperinnefestivaali, jossa on tavallisesti esitetty paljon polyfonisia lauluja.[5]
