Anglistiikka
Anglistiikka eli englantilainen filologia on englannin kielen ja englanninkielisen kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimusta.[1] Aikaisemmin anglistiikka oli osa germanistiikkaa.[2] Anglistiikan tutkijaa nimitetään anglistiksi.[3]
.svg)
Suomen vanhin anglistiikan oppituoli on Helsingin yliopistossa ja varsin nuori. Oppituoli perustettiin vuonna 1921.[4] Helsingin yliopisto on kansainvälisesti tunnettu englantilaisen filologian tutkimuksestaan. Yliopiston englantilainen filologia syventyy englannin kielen erityispiirteisiin, kielellisiin varieteetteihin sekä englanninkielisten alueiden kirjallisuuteen ja kulttuureihin. Helsingin yliopistossa ala tarkastee sekä nykyenglantia että englannin kielen historiallinen kehitystä sen alkuvaiheista nykyiseen maailmankielen asemaan. Erityisen vahvoja aloja ovat nykykirjallisuus (amerikkalainen, brittiläinen, irlantilainen ja postkoloniaalinen), varhaismodernin ajan kirjallisuus, naiskirjallisuus, kerronnantutkimus, kognitiivinen kirjallisuudentutkimus ja kirjallisuusteoria. Helsingissä tutkimuksen keskeisiä teemoja ovat englannin kielen historian, kielikontaktien ja kielen vaihtelun ja muutoksen tutkimus, englannin kielen elektronisten aineistojen eli korpusten kokoaminen, korpustutkimus ja elektroniset editiot, englannin kielen asema lingua francana sekä englanninkielisen kirjallisuuden tutkimus 1500-luvulta nykyaikaan muun muassa kerronnallisia, postkolonialistisia ja kognitiivisia suuntauksia soveltaen.[5]
Yliopistosta englantilaisesta filologiasta valmistuneet toimivat erilaisissa englannin kielen ammattitaitoa vaativissa tehtävissä. Näitä ovat koulutus ja tutkimus, teollisuus ja muu elinkeinoelämä, tekninen dokumentointi, diplomatia, valtionhallinto, kirjastoala, kustannusala, viestintä ja journalistiikka, kansainväliset järjestöt, kääntäminen, markkinointi, matkailuala sekä erilaiset johtamis- ja kehittämistehtävät.[6]
Vuosina 1902–2001 Suomessa tehtiin 89 anglistiikan alan väitöskirjaa.[7]