Antonio Di Martino
Antonio Di Martino (s. 1. joulukuuta 1982 Palermo) on italialainen laulaja-lauluntekijä.[1]
| Antonio Di Martino | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. joulukuuta 1982 Palermo, Sisilia, Italia |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Dimartino |
| Laulukielet | italia |
| Aktiivisena | 1998– |
| Tyylilajit | indie pop, poprock |
| Soittimet | laulu |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Ura
Antonio Di Martino aloitti taiteellisen uransa 1998, jolloin hän perusti yhtyeen Famelika muusikoiden Enrico Orlando (kitara), Giusto Correnti (rummut) ja Pippo Guagliardo (kitara) kanssa Misilmerin kaupungissa Palermon lähellä. Debyyttialbumi Storie poco normali julkaistiin 2002. Vuosina 2003 ja 2004 Famelika esiintyi kiertueilla lämmittely-yhtyeenä. Debyyttialbumi Cara maestra abbiamo perso julkaistiin 2010. Tuolloin Di Martino valitsi yhtyeensä nimeksi Dimartino, ja mukaan liittyi Angelo Trabace (piano).[1]
Vuonna 2012 julkaistu albumi Sarebbe bello non lasciarsi mai ma abbandonarsi ogni tanto è utile sai tunnustusta kriitikoilta. Vuonna 2015 julkaistu Un paese ci vuole pohtii italian kielen moniulotteista käsitettä "paese", ja ammentaa Cesare Pavesen romaanista La luna e i falò. Vuonna 2019 julkaistu Afrodite on omistettu Di Martinon esikoistyttärelle. Seuraavana vuonna Di Martino julkaisi levyn I mortali Colapescen kanssa.[1]
Di Martino osallistui Colapescen kanssa San Remon festivaaleille keväällä 2021. Heidän sävellyksensä "Musica leggerissima" sijoittui neljänneksi 26:sta kilpailukappaleesta.[2]
Diskografia
Studioalbumit
- Cara maestra abbiamo perso (2010)
- Sarebbe bello non lasciarsi mai, ma abbandonarsi ogni tanto è utile (2012)
- Un paese ci vuole (2015)
- Un mondo raro (Fabrizio Cammaratan kanssa) (2017)
- Afrodite (2019)
- I mortali (Colapescen kanssa) (2020)
EP
- Non vengo più mamma (2013)
