Antti Muurinen
Antti Muurinen (s. 5. maaliskuuta 1954 Valkeakoski)[1] on suomalainen jalkapallovalmentaja. Muurinen on saavuttanut muun muassa yhteensä seitsemän Suomen-mestaruutta FC Kuusysin ja Helsingin Jalkapalloklubin kanssa. Lisäksi hän on valmentanut Suomen maajoukkuetta.
Henkilötiedot | ||
---|---|---|
Syntymäaika | 5. maaliskuuta 1954 | |
Syntymäpaikka | Valkeakoski, Suomi | |
Valmennusura | ||
1981–1987 1988–1993 1994–1996 1997–1999 2000–2005 2006–2007 2007–2012 2014 2016–2017 | FC Kontu FC Kuusysi FF Jaro HJK Suomen maajoukkue FC Lahti HJK MYPA HIFK |
Ura
Oma pelaajaura ja valmentajauran alku
Muurisen oma pelaajaura oli vaatimaton. Kaudella 1973 hän kuului Helsingin Ponnistuksen SM-sarjajoukkueeseen, mutta ei pelannut otteluakaan. Sittemmin hän pelasi 1.–3. divisioonassa Puotinkylän Valtissa (1975), Ponnistuksessa (1976–1978) ja Kontulan Urheilijoissa (1979–1980).[2]
Muurinen aloitti valmennusuransa vuonna 1981 neljännen divisioonan KontUssa, jonka hän luotsasi miltei liigan porteille asti[1]. Vuonna 1987 FC Kuusysi etsi uutta valmentajaa ja joukkueeseen KontUsta siirtyneen Kalle Lehtisen isä suositteli Muurista Kuusysin puheenjohtajalle. Parin viikon neuvottelujen jälkeen Muurinen teki seuran kanssa kaksivuotisen valmentajasopimuksen. Joulukuusta 1987 lähtien Muurinen toimi seuran päävalmentajana.[3]
Kuusysissä oli jo kokeneita vanhoja pelaajia, eikä Muurinen päässyt itse juurikaan vaikuttamaan pelaajistonsa koostumukseen. Hänen ensimmäinen pääsarjakautensa päättyi kuitenkin hopeaan.[3] Kaudeksi 1989 Muurinen sai koota haluamansa joukkueen. Kuusysiä vahvistettiin muun muassa Jarmo Saastamoisella ja Petri Järvisellä. Seuran vanhat pelaajat nostivat tasoaan ja joukkue saavutti kuudentoista tappiottoman ottelun putken. Kauden päätteeksi Kuusysi voitti Mestaruussarjan.[4]
Kuusysin jälkeen Muurinen valmensi Pietarsaaren Jaroa.
Vuonna 1997 Muurinen siirtyi Helsingin Jalkapalloklubin peräsimeen, jossa hän heti ensimmäisellä kaudellaan voitti mestaruuden. Vuonna 1998 Muurinen luotsasi HJK:n ensimmäisenä, ja toistaiseksi ainoana, suomalaisjoukkueena Mestarien liigan lohkovaiheeseen, jossa Klubi kiusasi isompiaan ja nujersi vahvalla pelillä muun muassa maineikkaan Benfican.
Maajoukkueessa (2000–2005)
Vuonna 2000 Muurisen seuraava haaste oli astua Suomen maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Muurinen loikin joukkueelle iloisen, hyökkäävän pelitavan ja sen ansiosta joukkue yllättikin monia huippujoukkueita. Suomen MM-karsintalohko (Saksa, Englanti, Kreikka ja Albania) oli kuitenkin kova ja Suomi jäi siinä kolmanneksi. Lupaavat esitykset saivat kuitenkin monet odottamaan seuraavista karsinnoista lopputurnauspaikkaa.
EM-karsinnat Portugaliin eivät kuitenkaan menneet nappiin. Muurisen taktiikan avainpelaajat Jari Litmanen ja Mikael Forssell olivat kumpikin vuorollaan loukkaantuneena eivätkä tulokset häikäisseet. Muurinen alkoi myös menettää yhä enenevissä määrin kannattajien luottamusta.
Muurinen sai kuitenkin jatkaa maajoukkueen valmentajana kolmannet karsinnat. Karsintalohko oli kuitenkin jälleen kova (Alankomaat, Tšekki, Romania, Makedonia, Armenia ja Andorra) ja tappiot voimistivat arvosteluryöppyä. Hänen odotettiin kuitenkin jatkavan karsinnat loppuun asti.
Muurisen kohtalonotteluksi tuli kuitenkin 8. kesäkuuta 2005 käyty karsintaottelu Alankomaita vastaan. Ennen peliä suomalaiskannattajat järjestivät Muurista ja Suomen Palloliittoa vastaan mielenosoituksen. Itse ottelu päättyi murskatappioon 0–4. Tämän jälkeen Muurisen asemaa alettiin pohtia ja myöhemmin hänet vapautettiin tehtävästään. Väliaikaisena ratkaisuna Jyrki Heliskoski korvasi Muurisen MM-karsintojen loppuun saakka, kunnes englantilainen Roy Hodgson aloitti maajoukkueen valmentajana.
Maajoukkueen jälkeen (2006–)
Kaudeksi 2006 Muurinen siirtyi Veikkausliigassa pelaavan FC Lahden valmentajaksi. Ensimmäisellä kaudellaan Muurinen johdatti Lahden kahdeksanneksi. Vuonna 2007 Muurinen vei FC Lahden Liigacupin voittoon.
20. syyskuuta 2007 Muurisen ilmoitettiin palaavan Helsingin Jalkapalloklubiin kaudeksi 2008.[5] Kolmea viikkoa myöhemmin Muurisen siirtymistä Klubiin aikaistettiin. Muurinen jätti FC Lahden 10. lokakuuta ja siirtyi HJK:hon myös loppukaudeksi 2007.[6] Kaudella 2009 hän valmensi HJK:n Suomen mestaruuteen. Kauden päätyttyä Muurinen solmi HJK:n kanssa vuoden jatkosopimuksen.
Kaudella 2010 Muurinen ohjasti HJK:n toiseen peräkkäiseen Suomen mestaruuteen ylivoimaisesti joukkueen varmistettua mestaruuden kolmanneksi viimeisellä kierroksella. Kauden jälkeen Muurinen allekirjoitti vuoden 2012 loppuun ulottuvan jatkosopimuksen. [7] Seuraavalla kaudella mestaruus tuli vielä ylivoimaisemman esityksen jälkeen, jolloin mestaruus varmistui jo viisi kierrosta ennen sarjan päättymistä. Mestaruus oli Muuriselle valmentajauran kuudes, minkä johdosta hän nousi Martti Kosman ja Keith Armstrongin ohi eniten Suomen mestaruuksia voittaneeksi valmentajaksi. Kaudella 2012 HJK:n mestaruusjuhlat saivat jatkoa ja Muurinen nappasi neljännen peräkkäisen Suomen-mestaruutensa seuran päävalmentajana. [8] Muurinen joutui kuitenkin jättämään tehtävänsä menestyksestä huolimatta, kun HJK palkkasi Sixten Boströmin uudeksi päävalmentajaksi. [9] Kauden jälkeen Muurinen jatkoi HJK:n organisaatiossa PR- ja valmennuspäällikön tehtävissä. [10]
Kesällä 2013 Muurisen huhuttiin palaavan FC Lahden päävalmentajaksi, mutta hän jatkoi HJK:n organisaatiossa.[11] Syyskuun lopussa kerrottiin, että Muurisesta tulee kauden 2014 alussa Myllykosken Pallon päävalmentaja. Muurisen sopimus oli kaksivuotinen,[12] mutta päättyi jo kauden 2014 jälkeen seuran tehtyä konkurssin.[13][13]
Kaudella 2016 Muurinen toimi jälleen FC KontUn valmentajana.[14] Heinäkuun lopussa 2016 Muurinen palasi Veikkausliiga-valmentajaksi, kun liigan toiseksi viimeiseksi vajonnut HIFK teki hänen kanssaan kauden loppuun ulottuvan sopimuksen.[15] Marraskuussa 2016 Muurinen solmi HIFK:n kanssa kauden 2017 kattavan jatkosopimuksen.[16]
Muurinen pelaa nykyisin jalkapalloa itähelsinkiläisen Puotinkylän Valtin 60-vuotiaiden joukkueessa.[17][18]
Muuta
Muurisen tavaramerkiksi muodostuivat hänen tuuheat viiksensä, joiden johdosta hän sai kutsumanimen "Mursu".[19] HJK:n Suomen Cup -voiton kunniaksi vuonna 2008 viikset leikattiin pois.[20]
Saavutukset
- Suomen mestaruus (7): 1989, 1991, 1997, 2009, 2010, 2011, 2012
- Suomen Cup (3): 1998, 2008, 2011
- Liigacup (3): 1997, 1998, 2007
- Ensimmäinen suomalaisvalmentaja Mestarien liigassa
- Suomen Jalkapallovalmentajien vuoden valmentaja 1989, 1997, 1998, 2009, 2010, 2011[21]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Artikkeli Muurista vastaan järjestetystä mielenosoituksesta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Antti Muurinen - eteenpäin menon joutsenlaulu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Antti Muurinen leikkasi viiksensä[vanhentunut linkki]
Edeltäjä: Tommy Lindholm Juha Malinen Markku Kanerva | Suomen vuoden jalkapallovalmentaja 1989 1997, 1998 2009, 2010, 2011 | Seuraaja: Martti Kuusela Keith Armstrong Andrée Jeglertz |
Edeltäjä: Jari-Pekka Keurulainen Aki Hyryläinen | HJK:n päävalmentaja 1997–1999 10/2007–2012 | Seuraaja: Jyrki Heliskoski Sixten Boström |
Edeltäjä: Toni Korkeakunnas | MYPAn päävalmentaja 2014 | Seuraaja: – |
Edeltäjä: Jani Honkavaara | HIFK:n päävalmentaja 7/2016– | Seuraaja: – |
Börje Nygård (1966–1967) • Rainer Aho (1968–1970) • Matti Aarni (1971–1974) • Bjarne Sjöholm (1975–1977) • Esko Vikman (1978) • Ulf Larsson (1979) • Bjarne Sjöholm (1980) • Jan-Eric Holmberg (1981) • Kalle Jaskari (1982–1984) • Matti Huotari (1985) • Kalle Jaskari (1986) • Richard Wilson (1987–1989) • Kari Mars (1989) • Hannu Touru (1990–1993) • Antti Muurinen (1994–1996) • Veijo Wahlsten (1997) • Keijo Paananen (1997) • Jan Westerlund (1998) • Keijo Paananen (1999–2001) • Sixten Boström (2002–2004) • Hannu Touru (2004–2005) • Keijo Paananen (2006) • Niklas Widjeskog (2006) • Mika Laurikainen (2007–2009) • Alexei Eremenko Sr. (2010–2016) • Niklas Widjeskog (2016) • Kristian Heames (2016–)
Harri Kampman (1997) • Esa Pekonen (1998–1999) • Jari Pyykölä (1999–2001) • Harri Kampman (2002–2005) • Antti Muurinen (2006–2007) • Luciano Martins (2007) • Ilkka Mäkelä (2008–2010) • Tommi Kautonen (2011-2013) • Juha Malinen (2013) • Toni Korkeakunnas (2014–2018) • Sami Ristilä (2018–2019) • Ilir Zeneli (2020–2022) • Mikko Mannila (2022–)
Öhman (1922) • Fabra (1936–37) • Obitz (1939) • Mårtensson (1945) • Tammisalo (1946) • Lehtonen (1947–55, 1959–61) • Weinreich (1955–58) • Laaksonen (1962–74) • Kosma (1974–75) • Rytkönen (1975–78) • Malm (1979–81) • Kuusela (1982–87) • Vakkila (1988–92) • Lindholm (1992–94) • Ikäläinen (1994–96) • Møller Nielsen (1996–99) • Muurinen (2000–05) • Heliskoski (2005–06) • Hodgson (2006–07) • Baxter (2008–10) • Huttunen (2010) • Kanerva (2011) • Paatelainen (2011–15) • Kanerva (2015) • Backe (2016) • Kanerva (2016–)