As-molliasteikko
As-molliasteikko on Asista alkava sävelasteikko, johon kuuluvat lähtökohtaisesti sävelet As, B, Ces, Des, Es, Fes, Ges ja As. Se on Ces-duurin rinnakaismolli ja sen muunnosduuri on As-duuri. As-mollin subdominanttisointu on des-mollisointu ja luonnollisen mollin dominanttisointu on Es-mollisointu, jossa on as-mollin seitsemäs sävel Ges, joka ei ole varsinainen johtosävel. Johtosävel esiintyy harmonisen mollin mukaisessa dominanttisoinnusa, joka on Es-duurisointu, ja siinä oleva asteikon johtosävel on G, joka saadaan ylentämällä luonnollisen mollin seitsemäs sävel.
Asteikkoon kuuluvat soinnut
| i | ii° | III | iv | v | VI | VII |
|---|---|---|---|---|---|---|
| A♭m | B♭° | C♭ C♭+ | D♭m | E♭m E♭ | F♭ | G♭ G° |
- nelisoinnut
| i | ii° | III+ | iv | V7 | VI | vii°7 |
|---|---|---|---|---|---|---|
| A♭m(maj7) | B♭m7♭5 | C♭maj7♯5 | D♭m7 | E♭7 | F♭maj7 | G°7 |
Tunnettuja klassisia sävellyksiä as-mollissa
Kuten Ces-duuri, myös as-molli on yksi harvinaisimpia astiekoita taidemusiikissa. As-mollissa lähtökohtaisesti kaikki seitsemän säveltä on alennettu, mutta johtosävelen saamiseksi Ges:n voi palauttaa G:ksi, jotta johtosävel saadaan puolisävelaskeleen päähän toonikasta, jolloin dominanttisoinnuksi saadaan Es-duuri.
- Ludwig van Beethoven - Pianosonaatti nro 12, 3. osa, surumarssi[1]
- Johannes Brahms - Fuuga uruille as-mollissa
- Giuseppe Concone - Preludi nro. 16 (kirjoitettu myös gis-molliin)[2]
- Charles Valentin Alkan - Preludi nro. 8, opuksesta 31
As-mollin sijasta käytetään monesti sen enharmonista vastinetta, gis-mollia, jossa on viisi ylennystä.
Tunnettua populaarimusiikkia as-mollissa
Pop-, rock- ja iskelmämusiikissa kitarat viritetään silloin tällöin jenkkivireesen. (E♭-A♭-d♭-g♭-b♭-e♭1) Tällöin a-mollissa soitetut kappaleet voidaan ajatella soivan as-mollissa. Esimerkkejä "as-mollissa" (a-molli + jenkkivire) soitetuista kappaleista ovat muun muassa
- Metallica – Until It Sleeps
- Sonata Arctica – Full Moon
- The 69 Eyes – Dance d'Amour
