Atsteekkilumokierto

kasvilaji

Atsteekkilumokierto[2] eli käärmeenyrtti[3] (Ipomoea corymbosa) on köynnöskasvi, joka kasvaa luonnostaan Pohjois-Amerikan eteläosissa, Väli-Amerikassa ja Etelä-Amerikan keski- ja pohjoisosissa.[4][5] Atsteekkilumokierrosta käytetään myös nahuatlinkielistä nimitystä ololiuhqui (vaihtoehtoiselta kirjoitusasultaan ololiuqui), joka on peräisin asteekeilta. Ololiuhqui (”pyöreä asia”) tarkoittaa kuitenkin itse asiassa vain kasvin siemeniä. Itse kasvin nahuatlinkielinen nimi on coaxihuitl (”käärmekasvi”).[6] Asteekit käyttivät aikoinaan atsteekkilumokiertoa uskonnollisissa seremonioissaan ja yhäkin tietyt muut eteläisen Meksikon syrjäisillä vuorilla elävät heimot käyttävät atsteekkilumokiertoa samoihin tarkoituksiin.[7]

Atsteekkilumokierto
Tieteellinen luokittelu
Kunta:Kasvit Plantae
Alakunta:Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:Solanales
Heimo:Kiertokasvit Convolvulaceae
Suku:Elämänlangat Ipomoea
Laji:corymbosa
Kaksiosainen nimi

Ipomoea corymbosa
(L.) Roth[1]

Synonyymit
  • Convolvulus corymbosus L.
  • Rivea corymbosa (L.) Hallier fil.
  • Turbina corymbosa (L.) Raf.
Katso myös

  Atsteekkilumokierto Wikispeciesissä
  Atsteekkilumokierto Commonsissa

Ulkonäkö ja ominaisuudet

Monivuotisella[8] atsteekkilumokierrolla on ohuet sydämenmuotoiset lehdet, jotka ovat väriltään vihreitä, kuten myös kasvin sileät ja suippomaiset varret. Atsteekkilumokierron kukat ovat pitkiä ja valkoisia. Sen ruskeat ja pienet siemenet ovat pyöreitä ja muistuttavat korianterin siemeniä.[6][7]

Kemialliset yhdisteet

Atsteekkilumokierron siemenissä on havaittu useita eri alkaloideja. Ergiinin pitoisuus on selvästi suurin, 0,0065 %.[7]

Alkaloidien osuudet prosentteina

Alkaloidin nimiOsuus kuivien siementen painosta
chanoklaviini0,0005
elymoklaviini0,0005
ergiini0,0065
isoergiini0,0020
lysergoli0,0005
muut ja tunnistamattomat0,0020
Yhteensä0,012

Käyttö päihteenä

Historia

Atsteekkilumokierron siemenillä on pitkä historia päihteenä etenkin Meksikon vuoristossa eläneiden heimojen keskuudessa. Francisco Hernandez kuvaili 1500-luvun loppupuolen kirjoituksissaan asteekkipappien syöneen kyseisiä siemeniä ollakseen kykeneviä vastaanottamaan yliluonnollisia viestejä ja kommunikoidakseen jumaliensa kanssa. Hernandezin mukaan papit näkivät näkyjä ja kokivat kauhistuttavia hallusinaatioita atsteekkilumokierron siementen vaikutuksen alaisena. Asteekit käyttivät siemeniä myös maagisten voiteiden ainesosana.[7]

Muinaisten kirjoitusten perusteella meksikolaisheimot käyttivät atsteekkilumokierron siemeniä hyvin laajalti myös lääkinnällisiin tarkoituksiin, kuten ilmavaivojen ja sukupuolitautien hoitoon, kivun hillitsemiseen ja kasvainten poistoon. Siementen uskottiin sisältävän jumaluuden, joka oikein lepyteltynä saisi aikaan ihmeitä.[7]

Vaikutukset

Kanadalainen psykiatri Osmond kokeili vuonna 1955 atsteekkilumokierron siemeniä useita kertoja päihtymistarkoituksessa. 60–100 siemenen annokset aiheuttivat hänelle apatiaa ja voimattomuutta sekä kasvanutta visuaalista herkkyyttä. Neljän tunnin jälkeen seurasi pidemmän aikaa kestävä vaihe, jolloin hän koki rentouttavan tyytyväisyyden tunteen. Vuonna 1958 Kinross-Wright kuitenkin julkaisi tekemiään kokeita, joissa kahdeksasta miespuolisesta vapaaehtoisesta jokainen oli ottanut siemeniä enimmillään 125 kappaletta kokematta mitään todettavissa olevia vaikutuksia.[7]

1950-luvulla myös CIA tutki MKULTRA-ohjelmansa 22. alahankkeessa atsteekkilumokierron siementen vaikutuksia. Kokeissa selvisi, että siementen psykologiset vaikutukset vaihtelivat niiden alkuperämaan mukaan. Kuubalaisen lajikkeen siemenet olivat pieniä, eivätkä niiden vaikutukset olleet niin syviä kuin suurempien meksikolaisen lajikkeen siementen vaikutukset.[9]

Kuvia

Lähteet