Axel Gabriel Sjöström
Axel Gabriel Sjöström (16. elokuuta 1794 Janakkala – 11. joulukuuta 1846 Helsinki) oli suomalainen professori ja runoilija.[1][2]
| Axel Gabriel Sjöström | |
|---|---|
 Axel Gabriel Sjöström | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. elokuuta 1794[1][2] Janakkala |
| Kuollut | 11. joulukuuta 1846 (52 vuotta)[1][2] Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | Kreikan kirjallisuuden professori[1][2] |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Turun akatemia |
| Instituutti | Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, Turun akatemia[1][2] |
Sjöströmin vanhemmat olivat janakkalalainen tilanhoitaja, kersantti Matias Sjöström ja Gustava Blåfield. Alex Sjöström valmistui Turussa ylioppilaaksi vuonna 1809. Filosofian maisteriksi hän valmistui vuonna 1815 Turun akatemiasta.[1][2]
Sjöström toimi ensin Turun akatemian ja 1828 lähtien Keisarillisen Aleksanterin yliopiston tehtävissä: ylimääräisenä kirjallisuuden amanuenssina (1815), kreikan kirjallisuuden dosenttina (1816–1821), filosofian ylimääräisenä apulaisena (1821–1826), kreikan kirjallisuuden apulaisena (1826–1828), kreikan ja roomalaisen kirjallisuuden apulaisena (1829–1833) sekä kreikan kirjallisuuden professorina (1833–1846).[1] Lisäksi hän oli Åbo Tidningarin toimittaja (1820–1822) ja päätoimittaja (1823–1827) sekä Tidningar från Helsingfors -lehden toimittaja (1829–1831). Tämän ohella hän avusti Aura-kalenteria (1817–1818), Mnemosyneä (1819, 1822) ja Helsingfors Morgonbladia.[1][2] Hän oli Turun aikanaan kolme kertaa promootiorunoilija.[3]
Sjöström ruotsinsi useita kreikkalaista kirjallisuutta käsitteleviä ruotsinnoksia (Homeros, Euripides, Theokritos, Anakreon, Pindaros), jotka julkaistiin 1830- ja 1840-luvulla väitöskirjoina (stipendiaattiteeseinä).[1][2][4] Hän ruotsinsi myös tuotantoa eteläromaanisen, englantilaisen ja saksalaisen kirjallisuuden alalta.[1][2] Runoilijana hän kirjoitti muun muassa romanttisia runoja ja ruotsinnoksia. Hänen nuoruuden runoistaan tunnustusta saivat muun muassa Unet, Perhonen ja Ensimmäinen suudelma.[5] Myöhemmin hänen runoilleen on ominaista täysromantiikan sanahelinä[6].
Luottamustehtäviä hänellä oli Hämäläisen osakunnan kuraattorina (1824–1929) ja inspehtorina (1833–1842). Hän oli Ylioppilastutkintovaliokunnan jäsen (1829–1833).[1][2]
Puoliso oli vuodesta 1829 alkanen Margareta Sofia Helsberg (1803–1841); perheeseen syntyi kahdeksan lasta.[1][2]