Hirvisika
Hirvisika eli babirussa (Babyrousa babyrussa) on sikojen heimoon kuuluva sorkkaeläinlaji. Suomen Lajitietokeskus suosittelee käytettäväksi nimeä babirussa[2].
| Hirvisika | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Siat Suidae |
| Suku: | Babirussat Babyrousa |
| Laji: | babyrussa |
| Kaksiosainen nimi | |
Babyrousa babyrussa | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Hirvisian pituus on 85–110 senttimetriä ja hännän pituus 20–32 senttimetriä. Säkäkorkeus on 65–80 senttimetriä ja paino enintään 100 kilogrammaa.[3] Hirvisian yläsyöksyhampaat kasvavat kuonon läpi ja kaartuvat taaksepäin. Elleivät nämä sarvet katkea taistelussa tai jollain muulla tavalla, ne kasvavat hirvisian kallon läpi.lähde?
Levinneisyys
Hirvisika elää Indonesiassa Sulawesilla ja Togianin saarilla.[3] Jo aikoja sitten hirvisikoja siirrettiin Molukkien Sula- ja Buru-saarille, joilla elää voimakas kanta.
Ravinto
Huomattava osa hirvisian ajasta kuluu ravinnon etsimiseen metsässä. Tarkan hajuaistinsa avulla eläin pyrkii löytämään pudonneita hedelmiä, jotka ovat sen herkkuruokaa. Hirvisika elelee mielellään veden lähettyvillä. Siellä kasvaa usein hedelmäpuita ja marjapensaita. Hedelmien ohella se syö myös lehtiä ja ruohoja joskus myös sieniä ja toukkia.
Uskomuksia
Paikallisen väestön mielestä hirvisian erikoisen näköiset torahampaat muistuttivat sarvia. He antoivatkin eläimelle nimen ”sikahirvi” (babi-rusa).[4] Seudulla uskottiin torahampaiden kasvavan käyriksi, jotta otus pystyisi riippumaan niillä yöllä puunoksasta. Tällä tavoin hirvisika saisi nukkua rauhassa pedoilta.