Badal Roy

Badal Roy (bengaliksi বাদল রায়, alun perin Amerendra Roy Choudhury; 16. lokakuuta 1939 Comilla – 18. tammikuuta 2022 Wilmington, Delaware) oli bangladeshilaissyntyinen, vuodesta 1968 Yhdysvalloissa asunut tablansoittaja.^[1][2]

Roy sai maisterin arvon tilastotieteessä. Hän voitti yliopistoaikanaan kansalliset tennis- ja pöytätennismestaruudet.^[3] Varhaisimman opetuksensa tablansoitossa Roy sai sukulaismieheltään. Vuonna 1968 hän muutti New Yorkiin, jossa hän sai opetusta Alla Rakhalta.^[2] Roy työskenteli plokkarina ja tarjoilijana intialaisessa ravintolassa^[4] Manhattanilla, jossa hän myös soitti tablaa. John McLaughlin tapasi Royn ravintolassa ja tarjosi tälle työtä. Roy levytti ensimmäisen kerran McLaughlinin albumilla My Goal's Beyond (1971).^[2] Vuonna 1972 hän soitti Miles Davisin levyllä On the Corner.^[5] Yhteistyö Davisin kanssa jatkui albumilla Get Up with It (1974).^[2]

Vuonna 1988 Roy liittyi Ornette Colemanin Prime Time -yhtyeeseen.^[4][2] Hän soitti Prime Timen viimeisellä albumilla Tone Dialing (1995).^[2] Royn yhteistyökumppaneiden joukossa olivat myös Dave Liebman, Steve Gorn, Mike Richmond, Naná Vasconcelos, Jon Hassell, Steve Turre, Michael Wolff, Bill Laswell, Don Cherry, Herbie Mann, Pharoah Sanders, Dizzy Gillespie, Lonnie Liston Smith, Andreas Vollenweider ja Yoko Ono.^[3][4] Vuonna 1997 Roy julkaisi ensimmäisen albuminsa (One in the Pocket) oman yhtyeensä johtajana.^[3] Hän kuoli koronavirusinfektioon vuonna 2022.^[1]