Biafra

Nimen alkuperä

Nimen Biafra alkuperäinen muoto on Biafar tai Biafara, joka esiintyy useissa eurooppalaisten matkailijoiden kirjoittamissa teoksissa ja piirtämissä kartoissa 1500-luvulta alkaen. Vanhoissa kartoissa Biafran alue on huomattavasti suurempi kuin Biafran valtio. Suurimmillaan Biafra peitti koko Beninin valtakunnan ja Kongon kuningaskunnan väliin jäävän alueen, mutta tavallisesti sen katsottiin peittävän Biafranlahden ranta-alueet eli Itä-Nigerian ja Kamerunin, joskus pelkästään Kamerunin.

Vallankaappausyritys 1966 itsenäisyyden taustatekijänä

Nigeria on etnisesti hyvin hajanainen valtio, jossa puhutaan satoja kieliä ja maa jakautuu kristittyyn etelään ja islamilaiseen pohjoiseen.^[3]

Tammikuussa 1966 etelän igbo-kansaan kuuluneet Nigerian armeijan upseerit yrittivät vallankaappausta, joka oli lyhytikäisyydessään verinen. Kenraali Aguiyi-Ironsin johtamat kaappaajat olivat enimmäkseen Euroopassa koulutettuja, vasemmistolaisia, kristittyjä, kun Nigerian hallinto oli pohjoisten fulani- ja hausa-muslimien käsissä.^[3]

Touko- ja syyskuussa 1966 Pohjois-Nigeriassa asuneet igbot joutuivat hausa-muslimien tekemien joukkomurhien kohteeksi.^[4][5] Myös kenraali Aguiyi-Ironsi murhattiin.^[3] Syys-lokakuussa 1966 ainakin 10 000 igboa murhattiin, tuhannet muut joutuivat pysyvästi vammautuneiksi ja lähes kaksi miljoonaa joutui pakenemaan kotiseudultaan maan rajojen sisäpuolella.^[2]

Suurin osa Nigerian igboista asui sen aikaisessa Itä-Nigeriassa, jonka sotilaskuvernöörinä oli igboihin kuuluva everstiluutnantti Chukwuemeka Odumegwu Ojukwu. Hän julisti alueen itsenäiseksi 30. toukokuuta 1967,^[2] pääkaupunkinaan Enugu. Ojukwun joukot aloittivat liittovaltion omaisuuden haltuunoton, kuten esimerkiksi alueelle tulleiden postiautojen valtaamisen.^[1] Nigeria vastasi aluksi taloussaarrolla ja aloitti myöhemmin sotilastoimet.

Biafran sota

Pääartikkeli: Biafran sota

Vihollisuudet alkoivat 6. heinäkuuta 1967. Seuranneessa Biafran sodassa biafralaiset joukot tekivät hyökkäyksiä Nigerian alueelle heinäkuussa ja elokuussa. Myöhemmin nigerialaiset saivat taas yliotteen ja aloittivat maan hitaan vyöryttämisen.

Biafran hallitus syytti Nigeriaa nälänhädän ja kansanmurhan käyttämisestä sodan aseena. Useat vapaaehtoisorganisaatiot pyrkivät lievittämään siviiliväestön nälänhätää ja lääkepulaa toimittamalla maahan lääkkeitä ja ruokaa, sekä joidenkin väitteiden mukaan aseita, pääosin ilmasillan välityksellä, koska Nigerian laivasto esti merisaarrollaan näiden kuljetukset Biafraan.^[2]

»Nälänhätä on legitiimi sodankäynnin muoto, ja aiomme käyttää sitä aseenamme kapinallisia vastaan.»
(Nigerian hallituksen asiamies Allison Ayida heinäkuussa 1968^[6])

30. kesäkuuta 1969 Nigeria esti myös Punaisen Ristin avustustoimitukset Biafraan.^[2] Nigerian hallitus myös syytti Biafran hallitusta palkkasoturien palkkaamisesta laajentamaan ja pitkittämään sotaa. Biafran asevoimissa palvelikin palkkasotureita monelta eri taholta, esimerkkeinä saksalainen Rolf Steiner, brittiläinen Taffy Williams ja ranskalainen Bob Denard.^[7]

Ruotsalainen lentäjä kreivi Carl Gustav von Rosen organisoi aluksi avustuslentoja Biafraan muualta Afrikasta ja jopa Lissabonista Portugalista käsin.^[8][9] Kun nigerialaiset MiG-hävittäjät ampuivat avustuskoneen alas ja elintarvikkeet uhkasivat pilaantua väliasemalle, von Rosen hankki viisi rakettiputkin varustettua ruotsalaista MFl-9B Militrainer -pienkonetta, joilla hän tuhosi matalahyökkäyksin nigerialaisia ilmavoimien koneita maahan niin paljon, että avustuskoneet pääsivät läpi.^[10] Tätä tehtävää varten hän sai korkeimman sotilasarvonsa, everstin. Tämä erikoinen operaatio oli kuitenkin vain hetkellinen helpotus, ja tilanne paheni pahenemistaan.

Vuoteen 1970 mennessä Biafran väestö kärsi nälänhätää ja sota oli tuhonnut maan perusteellisesti. Taloudellisen ja sotilaallisen romahduksen seuratessa Ojukwu pakeni maasta, ensin Norsunluu­rannikolle^[2] ja sitten Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Biafran armeija antautui 15. tammikuuta 1970 ja maa liitettiin takaisin Nigeriaan. Sodassa epäillään kuolleen noin miljoona ihmistä, pääasiassa nälkään ja tauteihin. Sota ja etenkin järkyttävien nälänhätäkuvien leviäminen maailmalle vahingoittivat Nigerian julkisuuskuvaa maailmalla vakavasti.

Biafran kansallishymnin ”Land of the Rising Sunin” sävelenä käytettiin Jean Sibeliuksen Finlandia-hymniä.^[1]

Vuonna 1999 perustettu MASSOB (lyhenne englanninkielisestä nimestä Movement for the Actualisation of the Sovereign State of Biafra) ajaa Biafran uudelleenitsenäistymistä.^[11] Liike on saanut pontta entisen Biafran alueen väestön kokemasta sorrosta. Se on saavuttanut huomattavaa suosiota erityisesti igbojen keskuudessa. Alun alkaen liikkeen toiminta perustui väkivallattomuuden periaatteelle, mutta Nigerian poliisivoimien voimankäyttö liikkeen hajottamisessa on synnyttänyt liikkeen piirissä kannatusta myös suoralle toiminnalle.

MASSOB aloitti vuonna 2011 Biafran puntien käyttöön laskemisen sekä omien rekisterikilpiensä myöntämisen. Biafran punta on saavuttanut suosiota igbojen keskuudessa Nigerian nairan ostovoiman heikkenemisen johdosta, sillä se on nairaa valuuttana noin 270 kertaa vahvempi.^[12][13]

• von Rosen, Heli: Carl Gustaf von Rosen: An Airborne Knight-errant. BoD, 2017. ISBN 978-9175693484. (englanniksi)
• Venter, Al J.: Biafra's War 1967-1970: A Tribal Conflict in Nigeria That Left a Million Dead. Helion and Company, 2016. ISBN 978-1910294697. (englanniksi)

Viitteet

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Biafra Wikimedia Commonsissa

• http://www.biafraland.com/Biafra_New_anthem_Vocal.mp3 Biafran uusi kansallishymni]