Boris Šilkov
Boris Arsenjevitš Šilkov (ven. Борис Арсеньевич Шилков; 28. kesäkuuta 1927 Arkangeli – 27. kesäkuuta 2015 Pietari[1]) oli Neuvostoliittoa edustanut pikaluistelun maailmanmestari ja olympiavoittaja.[2][3]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Boris Šilkov vuonna 1954, jolloin hän voitti niin maailman kuin Euroopan mestaruudet. | |||
Maa:  Neuvostoliitto | |||
| Miesten pikaluistelu | |||
 Olympialaiset | |||
 Kultaa | Cortina d'Ampezzo 1956 | 5 000 metriä | |
| Yleisluistelun MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Sapporo 1954 | yhteispisteet | |
 Hopeaa | Helsinki 1953 | yhteispisteet | |
| Hopeaa | Östersund 1957 | yhteispisteet | |
 Pronssia | Moskova 1955 | yhteispisteet | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa | Davos 1954 | yhteispisteet | |
Boris Šilkov aloitti pikaluistelu-uransa Arkangelissa, jossa hän opiskeli paikallisessa laivanrakennusopistossa vuoteen 1947 asti. Sen jälkeen hän siirtyi Leningradiin urheilukouluun. Pikaluisteluvalmentajaksi hän sai Aleksander Kalininin.[4]
Šilkov saavutti yleisluistelun MM-kilpailuissa hopeaa Helsingissä 1953.[2] Yksittäisistä matkoista, joilla ei jaettu erillisiä mitaleja, hän oli nopein 1 500 metrillä.[5] Vuonna 1954 hän voitti Sapporossa maailmanmestaruuden ja Davosissa Euroopan-mestaruuden ja oli molemmissa kisoissa nopein 1 500 metrillä.[6][7] Vuoden 1955 tammikuussa Šilkov paransi Medeossa 5 000 metrin maailmanennätystä 18,4 sekuntia aikaan 7.45,6.[2][8] Vähän myöhemmin hän epäonnistui Falunin EM-kilpailuissa[9] mutta saavutti Moskovassa MM-pronssia oltuaan 500 metrillä toiseksi ja 1 500 metrillä kolmanneksi nopein.[10]
Cortina d’Ampezzon olympialaisissa 1956 Šilkov voitti kultaa 5 000 metrillä olympiaennätysajalla 7.48,7 ja sijoittui seuraavana päivänä 1 500 metrillä kahdeksanneksi.[3] Saman vuoden MM-kilpailuissa Oslossa hän sijoittui viidenneksi. Vuonna 1957 hän saavutti vielä MM-hopeaa ja sijoittui vuonna 1958 Eskilstunan EM-kilpailuissa seitsemänneksi oltuaan nopein 500 metrillä.
Myöhemmin uransa jälkeen 1960-luvulla Šilkov toimi valmentajana ja urheilukeskusten suunnittelijana.[2]
Lähteet
- Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto; & Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet, s. 543. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
- Boris Šilkovin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)
Viitteet
1924: Clas Thunberg |1928: Ivar Ballangrud |1932: Irving Jaffee |1936: Ivar Ballangrud |1948: Reidar Liaklev |1952: Hjalmar Andersen |1956: Boris Šilkov |1960: Viktor Kositškin |1964: Knut Johannesen |1968: Fred Anton Maier |1972: Ard Schenk |1976: Sten Stensen |1980: Eric Heiden |1984: Tomas Gustafson |1988: Tomas Gustafson |1992: Geir Karlstad |1994: Johann Olav Koss |1998: Gianni Romme |2002: Jochem Uytdehaage |2006: Chad Hedrick |2010: Sven Kramer |2014: Sven Kramer |2018: Sven Kramer |2022: Nils van der Poel |