CTC-menetelmä

CTC-menetelmä (engl. Crush, Tear, and Curl) on erityisesti mustan teen teollinen tuotantotapa, jossa teelehdet muun muassa murskataan koneellisesti pieniin osiin.^[1] Parempilaatuisen teen oikeaoppisen valmistuksen sijaan CTC:tä suositaan erityisesti halpoja teelaatuja prosessoidessa ja pussiteen tuotannossa. CTC-teetä myydään myös irtoteenä, esimerkiksi Ceylonin teen kohdalla ja sen tunnistaa siitä, että tee on pientä ja rakeista.^[2][3]

Valmistusmenetelmän keksi ylitarkastaja William McKercher vuonna 1931 Intian Assamin teealueen Amgoorien teetilalla. CTC-menetelmällä hajotetuista teemurusista syntyi teejuomaa nopeammin, se oli vahvempaa ja muruset helpottivat teepussien täyttämistä.^[4]

Vuonna 2012 kiinalainen tutkijaryhmä totesi FAO:n tilastoihin nojautuen mustan CTC-teen osuudeksi maailmanlaajuisesti noin 45 prosenttia kaikesta tuotetusta teestä. Oikeaoppisella menetelmällä tuotettiin 25 prosenttia, vihreän teen ja muiden teelaatujen osuus oli 30 prosenttia. CTC-tuotannon suurmaita olivat Intia (57 % osuus CTC-teestä), Kenia (24 %), Bangladesh (4 %) ja Malawi (3 %).^[5]

CTC-tee on aina rikottua tai raekooltaan pieneksi murskattua teetä, ja on yleensä laatuluokitukseltaan rikottua BOP:ta tai sitä huonompaa. Teejauheiden kaupankäyntiä ja valintaa varten CTC-teelle on myös omia laatuluokkia. Useimmiten raekooltaan pienimmät mustan teen kauppanimikkeet sisältävät lyhenteen B (Broken), F (Fannings, raekooltaan noin 1–1,5 millimetrin teehiukkasia) tai D (dust, Fannings-teelaatua pienirakeisempaa teejauhetta). Näitä täydennetään erilaisilla apulyhenteillä, kuten P (Pekoe) tai O (orange).^[2]