Caravaca de la Cruz

Caravaca sijaitsee Murcian alueen luoteisosassa ja se on comarca del Noroeste -aluehallintoyksikön keskuskaupunki. Hallintoyksikön väkiluku on noin 72 000 (INE 2015).

Caravaca on pinta-alaltaan Espanjan suurimpia kuntia. Se on rakennettu vuoristoiseen ympäristöön keskimäärin noin 600 metriä merenpinnan yläpuolelle; lännessä maasto on noin 800 metriä merenpinnan yläpuolella ja suuri osa kaupungin alueesta sijaitsee yli kilometrin korkeudessa. Korkein kohta on Sierra de Mojantes, joka kohoaa runsaat 1,6 kilometriä merenpinnan yläpuolelle. Välimeren rannat sijaitsevat lähimmillään alle sadan kilometrin päässä Caravacan kantakaupungista.

Caravacan vuotuinen keskilämpötila on 15,4 °C. Viilein kuukausi on tammikuu, jonka keskilämpötila on noin 7 °C, heinä- ja elokuun keskilämpötila puolestaan on noin 25 °C. Talvella lämpötila saattaa laskea jopa seitsemän astetta nollan alapuolelle, kesällä puolestaan päästään toisinaan neljänkymmenen asteen tienoille. Sateisinta on keväisin ja syksyisin.

Cueva Negrasta tehtyjen luolalöytöjen perusteella nykyisen Caravacan alueella on ollut neandertalilaisasutusta kymmeniä tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua.^[1] Neandertalilaiset katosivat historian hämäriin ja tilalle tuli nykyihminen: nykyisen keskustan alueelta on tehty hautalöytöjä, jotka on ajoitettu vuosiin 2400–1950 eaa.^[2] Toisen puunilaissodan myötä alue alkoi roomalaistua. Ensimmäiset kristinuskoon viittaavat löydöt on puolestaan ajoitettu 200-luvulle jaa.^[3]

Islaminuskoisten valtakausi lienee alkanut Pacto de Teodomiron eli visigoottipäällikkö, comes Theodemirin ja Al-Andalusin kuvernööri, emiiri Abd al-Aziz ibn Musa ibn Nusairin välisen sopimuksen myötä vuonna 713. Caravacasta ei kuitenkaan muodostunut merkittävää keskusta islamilaisena kautena. Kristittyjen joukot takaisinvaltasivat alueita Pohjois-Espanjasta alkaen seuraavina vuosisatoina: Caravacan seudut palautettiin kristittyjen hallintaan 1200-luvulla.^[4] Caravacan kehitykseen vaikutti voimakkaasti sen jääminen islamilaisen Granadan kuningaskunnan ja kristittyjen hallitseman Murcian kuningaskunnan rajaseuduksi. 1300-luvulla Caravaca kärsi sijainnistaan rajaseudulla ja ruttoepidemioiden myötä alue lähes autioitui. 1400-luvulla Caravaca alkoi pikkuhiljaa kukoistaa, Granadan kuningaskunnan luhistuminen vuosisadan lopulla avitti seudun kehitystä ja 1500-luvulla sen väkiluku kohosi yhdeksään tuhanteen. 1600-luvun alussa kulkutaudit vähensivät Caravacan väestöä, alue kuitenkin toipui vähitellen ja sinne rakennettiin runsaasti uskonnollisia rakennuksia 1600- ja 1700-luvuilla.^[5]

Pyreneiden niemimaan sodassa ranskalaiset hyökkäsivät Caravacaan ja valloittivat sen. Ranskan joukot poistuivat alueelta vuonna 1813. Kuningatar Isabella II myönsi Caravacalle kaupunkioikeudet vuonna 1849. Caravacan väkiluku nousi 1800-luvulla yli 15 000:n, kulkutaudit hellittivät, kaupungin kulttuurielämä kehittyi ja taloutta nostivat sekä maatalous että teollisuus.^[5] 1900-luvun puolenvälin jälkeen Caravacan väkiluku kääntyi laskuun, vuonna 1950 väkiluku oli noin 21 700 ja vuonna 1970 noin 18 400. Sen jälkeen väestö on kasvanut ja ylittänyt 25 000:n asukkaan rajan.

Paavi julisti Caravacan pyhäksi kaupungiksi vuonna 1998 ja antoi sille oikeuden viettää pyhää vuotta joka seitsemäs vuosi. Ensimmäinen pyhä vuosi oli 2003.^[6] Muut roomalaiskatolisten pyhät kaupungit ovat Rooma, Jerusalem, Santiago de Compostela, Camaleño; Monasterio de Santo Toribio de Liébana (Cantabria), Urda (Toledo), Valencia ja Ávila.

Caravaca de la Cruzin nähtävyyksiä ovat muun muassa keskiaikaisen temppeliritareiden linnoituksen keskelle 1617—1703 rakennettu barokkikirkko Basílica - Santuario de la Vera Cruz (Todellisen Ristin basilika) ja renessanssityylinen Iglesia del Salvador (Vapahtajan kirkko), rakennettu vuosina 1534—1600.

Basilikaan liitetyssä kaikkein pyhimmässä keskiaikaisessa kappelissa säilytetään kuuluisaa La Cruz de Caravacaa eli kaksipoikkipuista kultaista ristiä, jonka sisällä on Kristuksen ristinpuuta. Basilikan massiivinen, erittäin koristeellinen sisäänkäynti on tehty punaisesta ja mustasta marmorista, joka on louhittu läheisestä Cehéginistä.

Pari kilometriä keskustasta sijaitsee noin 17 hehtaarin laajuinen puisto Las Fuentes del Marqués.

Toukokuun 2. päivä kaupungissa on vuonna 1959 uudelleen elvytetty Caballos del Vino tapahtuma, jossa joukkueet juoksevat hevosen sivulla basilikalle johtavaa mäkeä ylös. Tapahtumalla on tausta 1200-luvulla, jolloin temppeliritarit ryöstivät juomaveden puutteeseensa viiniä, heitä piirittävien muslimien leiristä. Tapahtumaa järjestettiin alun perin keskiajalta aina 1800-luvulle asti. Toukokuun 1. - 5. kaupungissa on basilikan juhlaviikko, johon osallistuu 40 000 – 100 000 kävijää.

Caravacan teollisuus sai alkunsa keskustan pohjoispuolisten vuorien marmori- ja rautaesiintymistä. Paikallinen jalkineteollisuus tuottaa muun muassa espadrilloja eli punontapohjaisia kangaskenkiä. Kaupunkiin suuntautuva turismi on sekä maallista että uskonnollista. Maanviljelyn rooli on niin ikään merkittävä: kaupungin alueella viljellään muun muassa viiniköynnöstä ja oliiveja.

Caravacan kuuluisuuksia ovat muun muassa jalkapalloilijat Miguel Ángel Ferrer Martínez ja José Manuel Martínez Toral (s. 1960), taidemaalari Rafael Tegeo (1798–1856) ja kirjailija Luis Leante (s. 1963).

• Atlasdemurcia.com (Arkistoitu – Internet Archive)
• Turismocaravaca.com

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Caravaca de la Cruz Wikimedia Commonsissa