Catharina Kajander
Catharina Kajander (s. 1945 Helsinki) on suomalainen keramiikkataiteilija[1] Kajander opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen keramiikkaosastolla, josta valmistui vuonna 1966. Hänen opettajinaan olivat muun muassa Kaj Franck ja Kyllikki Salmenhaara. Kajander on Ornamon ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen. Hän on saanut muun muassa taideteollisuuden valtionpalkinnon vuonna 1969. Kajanderille myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2007.[2]
Kajander on työskennellyt Salmenhaaran assistenttina ja toiminut keramiikkatöiden ohjaajana ja opettajana useissa eri maissa. Hän käyttää töissään suomalaista punasavea. Kajander tutki 1970-luvulla Suomen Kulttuurirahaston tuen turvin suomalaista savenvaluperinnettä ja pitää materiaalia ekologisena.[3]
Catharina Kajander on työskennellyt vapaana taiteilijana vuodesta 1966 lähtien. Vuosien 2001 ja 2006 välillä hän teki sarjan isokokoisia naistorsoja, joiden avulla Kajander kuvaa elämäänsä ja sukunsa naisten kohtaloita. Kajander pitää päätyönään torsosarjan teosta 1918,[4] joka kuuluu Kansallisgallerian kokoelmiin.[5] Torsosarja on ollut näytteillä muun muassa Helsingissä ja Berliinissä.[4]
Hangon Raatihuoneentorilla on Kajanderin graniittiveistos Försoning (Sovitus), joka on paljastettu vuonna 2011.[6] Kajander oli tutkinut äitinsä sukujuuria ja saanut selville, että hänen äitinsä äidinisä oli ollut hankolainen Oy Granit Ab:n kivenhakkaaja ja punakaartilainen, joka kuoli Suomenlinnan vankileirillä vuonna 1918. Försoning on omistettu sisällissodan takia kärsineiden naisten muistolle.[7][8]