Chris Mullin

Nuoruus ja yliopistoseurat ( –1985)

Mullin vietti nuoruutensa Brooklynissa. Hän seurasi Walt Fraziera ja Earl Monroea sekä heidän pelityyliään ja pelasi katukoripalloa Harlemissa ja Bronxissa, missä hänen taitonsa myös huomattiin.^[3] Hän pelasi high school -koripalloa ensin Power Memorial Academyssa, mutta siirtyi 17-vuotiaana Xaverian High Schooliin, jossa suurin osa hänen ystävistään opiskeli. Siirtoon vaikutti myös se, että hänellä oli erimielisyyksiä koripallojoukkueen valmentajan kanssa. Siirron vuoksi Mullin ei voinut pelata yhtään virallista ottelua kokonaiseen vuoteen. Heti ensimmäisessä high school -ottelussaan Xaverianin paidassa hän teki 38 pistettä ja johdatti joukkueen kauden päätteeksi osavaltion mestariksi.^[4]

Yliopistotasolla Mullin pelasi St. Johnin yliopistossa, vaikka saikin tarjouksia lukuisilta huippuyliopistoilta. Hän alkoi harjoitella yhä enemmän ja saattoi heitellä koulun salissa jopa aamuyöhön asti.^[4] Ensimmäisen yliopistokautensa aikana Mullin teki keskimäärin 16,6 pistettä ottelua kohden ja hänet valittiin McDonald’s All-American -tähdistöjoukkueeseen. Kolmena viimeisenä yliopistokautenaan Mullin valittiin joka kerta konferenssin parhaaksi pelaajaksi.^[1] Lisäksi hänet valittiin vuosina 1984–1985 kahdesti yliopistosarjan tähdistöjoukkueisiin, ja kaudella 1984–1985 hän sai John R. Wooden Awardin, joka jaetaan yliopistokoripalloilun parhaalle pelaajalle. Viimeisenä yliopistokautenaan Mullin johdatti joukkueensa sekä NCAA-turnauksen välieriin että kansallisen yliopistorankingin ykköseksi.^[5]

NBA-uran alku (1985–1988)

Mullin osallistui vuoden NBA:n varaustilaisuuteen vuonna 1985, ja Golden State Warriors varasi hänet tilaisuuden seitsemäntenä pelaajana.^[6] Hänen kauden aloituksensa viivästyi pitkittyneiden sopimusneuvotteluiden takia, eikä hän osallistunut harjoituskaudelle ollenkaan. Kauden aloitus olikin Mullinille vaikea, eikä hänen heittotarkkuutensa ollut yhtä hyvä kuin yliopistossa.^[7] Tulokaskaudellaan hän kuitenkin osoittautui monipuoliseksi pelaajaksi, ja valkoihoisena häntä verrattiin myös Larry Birdiin. Kauden päätyttyä Mullin oli tehnyt keskimäärin 14,0 pistettä ottelua kohden ja hänen vapaaheittojensa tarkkuus oli 89,6 %, mikä oli sarjakauden toiseksi paras ja kautta aikain toiseksi paras lukema tulokaspelaajalta.^[6]

Kaudella 1986–1987 Golden State eteni pudotuspeleihin uuden valmentajansa George Karlin johdolla. Mullin ei kuitenkaan ollut tyytyväinen joukkueeseen, sillä muut pelaajat kieltäytyivät ajoittain syöttämästä hänelle.^[6] Mullin käytti uransa alkuvaiheessa runsaasti alkoholia, mikä johti joulukuussa 1987 lopulta siihen, että hän ei tullut muutamiin joukkueen harjoituksiin. Siksi joukkueen valmentaja pakotti Mullinin alkoholivieroitukseen.^[8] Hän vietti vieroituksessa 48 päivää ja oli sivussa 22 ottelusta. Palattuaan vieroituksesta Mullin onnistui nostamaan pelinsä tasoa, ja hän teki kauden 1987–1988 aikana ensimmäistä kertaa urallaan keskimäärin yli 20 pistettä ottelua kohden.^[6]

Nousu liigan tähtipelaajien joukkoon (1988–1992)

Mullin pelasi erityisen hyvin yhteen Mitch Richmondin kanssa kaudella 1988–1989, ja he tekivät yhteensä 48,6 pistettä ottelua kohden. He olivatkin liigan nuorimmat pistetilastoa johtaneet kaksi pelaajaa sitten kauden 1971–1972. Mullin itse oli liigan viidenneksi paras korintekijä, ja hänet nimitettiin kauden päätteeksi liigan kakkostähdistöön.^[6] Lisäksi Mullin saavutti kauden aikana ensimmäisen tripla-tuplansa ottelussa Phoenix Sunsia vastaan. Hänen ottelukohtainen piste-ennätyksensä kauden aikana oli 47, minkä hän teki Los Angeles Clippersiä vastaan.^[9] Golden State eteni pudotuspeleihin ja voitti ensimmäisellä kierroksella divisioonan ensimmäiseksi sijoittuneen Utah Jazzin. Toisella kierroksella joukkue kuitenkin hävisi Phoenix Sunsille, vaikka Mullin teki pudotuspeleissä keskimäärin 29,4 pistettä ottelua kohden.^[6]

Golden State Warriors ei päässyt pudotuspeleihin kaudella 1989–1990, mutta Mullin valittiin liigan kolmostähdistöjoukkueeseen.^[1] Seuraavalla kaudella Mullin muodosti tehokkaan kolmikon Mitch Richmondin ja Tim Hardawayn kanssa. Julkisuudessa ketjusta käytettiin nimeä Run TMC, jolla viitattiin hip hop -yhtye Run-D.M.C:hen ja nopeasti juoksevan pelityyliin, jonka joukkue omaksui Don Nelsonin valmennuksessa. Heistä tulikin sarjan eniten pisteitä tehnyt kolmikko. Pudotuspeleissä Golden State voitti ensimmäisellä kierroksella San Antonio Spursin mutta putosi jatkosta hävittyään seuraavalla kierroksella Los Angeles Lakersille.^[6]

Run TMC -ketju hajosi, kun Richmond kaupattiin Sacramento Kingsiin marraskuussa 1991. Sen jälkeen Golden State ei päässyt enää Mullinin pelaajauran aikana pudotuspelien ensimmäistä kierrosta pidemmälle.^[10] Tästä huolimatta Mullin kehittyi yhä, ja kaudella 1991–1992 hänet valittiin sarjan ykköstähdistöön. Lisäksi hän oli sarjan pistetilaston kolmas ja äänestyksessä arvokkaimmasta pelaajasta hän tuli kuudenneksi. Joukkuetta oli vahvistettu Šarūnas Marčiulionisilla, ja runkosarjan jälkeen se olikin voittanut 55 ottelua ja hävinnyt vain 27. Se hävisi silti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Seattle SuperSonicsille.^[6]

Joukkueen uudelleenrakennus (1992–1997)

Kaudella 1992–1993 Golden State Warriorsin joukkueessa tapahtui paljon loukkaantumisia, eikä Mullinkaan pystynyt pelaamaan kuin 46 ottelua sormivamman takia. Joukkue voitti ainoastaan 34 ottelua eikä päässyt pudotuspeleihin.^[6][1] Kesän 1993 varaustilaisuudessa Golden State hankki Chris Webberin, minkä lisäksi joukkueessa pelasivat jo entuudestaan Mullinin lisäksi Tim Hardaway, Billy Owens ja Latrell Sprewell. Nämä pelaajat muodostivat joukkueen avausviisikon. Loukkaantumiset haittasivat kuitenkin myös kautta 1993–1994, sillä Hardaway ja Marčiulionis joutuivat jättämään koko kauden väliin ja myös Mullin joutui olemaan sivussa 20 ottelua. Siitä huolimatta Golden State voitti 50 ottelua. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella se hävisi kuitenkin suoraan otteluvoitoin 3–0 Phoenixille.^[11]

Golden Statelta odotettiin paljon kaudella 1994–1995, sillä joukkuetta oli vahvistettu pelaajakauppojen avulla ja Hardaway oli toipunut loukkaantumisestaan. Joukkueen kokoaminen mutkistui kuitenkin Webberin lähdön takia, ja päävalmentaja Nelson lähti seurasta kesken kauden.^[11] Loppukauden ajan joukkuetta valmensi Bob Lanier, eikä se edennyt pudotuspeleihin.^[12] Mullin kärsi lukuisista pienistä loukkaantumisista eikä pelannut kuin 25 ottelua.^[13][1]

Kaudella 1995–1996 Mullin pelasi ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen alle 30 minuuttia ottelua kohden ja aloitti suurimman osan otteluista penkiltä.^[1] Hän ymmärsi uransa olevan kääntymässä kohti loppua, eikä hän enää olettanut olevansa joukkueen tähtipelaaja.^[14] Kauden päätyttyä Mullin oli tehnyt keskimäärin 13,3 pistettä ottelua kohden, mikä oli hänen siihenastisen uransa huonoin lukema.^[1] Hän oli silti edelleen joukkueensa neljänneksi paras korintekijä. Golden State voitti kauden aikana 37 ottelua ja hävisi 45 eikä päässyt pudotuspeleihin.^[15]

Viimeisten Golden State -kausiensa aikana Mullin nousi kannattajien ja median suosikiksi. Suosioon vaikutti erityisesti hänen ammattimaisuutensa ja arvostuksensa lajia kohtaan.^[6] Kausi 1996–1997 sujui Mullinilta paremmin kuin edellinen, sillä hän oli ainoastaan kolme ottelua sivussa.^[1] Helmikuussa 1997 mediassa alettiin huhuilla hänen mahdollisesta siirrostaan, ja muun muassa Utah, Atlanta, Orlando ja Los Angeles olivat kiinnostuneita hänestä.^[16] Mullin pelasi kuitenkin kauden loppuun Golden Statessa ja paransi henkilökohtaisia tilastojaan edelliskauteen verrattuna.^[1]

Indiana Pacers (1997–2000)

Kesällä 1997 Mullin halusi vaihtaa seuraa, vaikka hänen sopimuksensa Golden Staten kanssa olisi voimassa vielä vuoden. Elokuussa 1997 hän siirtyikin Indiana Pacersiin pelaajakaupassa, jossa Golden State sai vaihdossa Erick Dampierin ja Duane Ferrellin. Erityisesti Indiana Pacersin päävalmentaja Larry Bird halusi saada Mullinin joukkueeseensa.^[17] Indianassa Mullin pääsi jälleen aloitukseen, sillä hän aloitti kaikki 82 ottelua kentältä. Hän teki keskimäärin 11,3 pistettä ottelua kohden ja onnistui 93,9 prosentissa vapaaheitoista, mikä oli liigan paras osuus.^[18] Lisäksi Mullinin onnistumisprosentti kolmen pisteen heitoissa oli koko sarjan kolmanneksi paras.^[1] Indiana voitti 58 ottelua ja hävisi 24, ja joukkue eteni pudotuspeleihin.^[19] Pudotuspeleissä se voitti ensin Clevelandin otteluvoitoin 3–1 sekä New Yorkin 4–1.^[20] Niin Mullin pääsi ensimmäistä kertaa urallaan pelaamaan konferenssin loppuotteluissa.^[18] Indiana hävisi kuitenkin ottelusarjan Chicagolle 3–4.^[20]

Kaudella 1998–1999 Mullin aloitti jälleen kentällä kaikki 50 kauden aikana pelaamaansa ottelua.^[1] Indiana eteni jälleen pudotuspeleihin ja voitti ensin Milwaukeen ja sitten Philadelphian ilman tappioita. Konferenssin loppuottelusarjassa Indiana kohtasi New York Knicksin, mutta edelliskauden tapaan loppuottelusarja päättyi 3–4-tappioon.^[21] Kaudella 1999–2000 Mullinin pelasi vähemmän kuin ennen, ensimmäistä kertaa urallaan alle 20 minuuttia ottelua kohden. Samalla hän siirtyi aloittamaan ottelut vaihdosta.^[1] Indiana voitti lopulta runkosarjassa 54 ottelua, eteni pudotuspeleihin ja voitti niissä Milwaukeen otteluvoitoin 3–2 sekä Philadelphian 4–2. Joukkue voitti myös konferenssin loppuottelusarjan New Yorkia vastaan ja pääsi siten NBA:n loppuotteluihin, joissa vastassa oli Los Angeles.^[22] Mullin pelasi kolmessa finaaliottelussa, mutta teki niissä yhteensä vain neljä pistettä.^[23] Loppuottelusarja päättyi lopulta Los Angelesin 4–2-voittoon.^[22]

Uran päätös Golden Statessa (2000–2001)

Syyskuussa 2000 Indiana päätti olla jatkamatta Mullinin sopimusta, mutta kahden viikon päästä hän teki sopimuksen Golden Staten kanssa päättääkseen uransa siellä.^[24] Mullinin mukaan hän halusi erityisesti auttaa joukkueen nuorempia pelaajia.^[6] Hän kärsi kauden 2000–2001 aikana lukuisista polvi- ja selkävammoista eikä pystynyt pelaamaan kuin 20 ottelua.^[25] Runkosarjan päätteeksi Golden State oli voittanut ainoastaan 17 ottelua, joka oli toiseksi vähiten koko sarjassa.^[26] Kauden 2000–2001 jälkeen Mullin lopetti uransa NBA:ssa.^[27]

Maajoukkue

Pääartikkeli: Dream Team (koripallo)

Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten koripallo
Olympialaiset
Kultaa	Los Angeles 1984	koripallo
Kultaa	Barcelona 1992	koripallo
Koripallon Amerikan-mestaruuskilpailut
Kultaa	Yhdysvallat 1992	koripallo
Pan-Amerikan kisat
Kultaa	Caracas 1983	koripallo

Mullin pelasi maajoukkueessa ensimmäisen kerran vuoden 1983 William Jones Cupissa, joissa Yhdysvallat voitti kultaa. Samana vuonna hän oli mukana Pan-Amerikan kisoissa, joissa Yhdysvaltojen joukkue voitti kaikki kahdeksan otteluaan.^[2]

Vuoden 1984 kesäolympialaisissa Mullin oli mukana Yhdysvaltojen maajoukkueessa, jossa pelasivat myös muun muassa Patrick Ewing ja Michael Jordan.^[28] Mullin pelasi kaikissa kahdeksassa ottelussa, joista pisteiden kannalta paras oli välierä Kanadaa vastaan, jolloin hän teki 20 pistettä. Yhdysvaltojen joukkue eteni tappioitta loppuotteluun, jossa se kohtasi Espanjan ja voitti 96–65. Mullin teki ottelussa neljä pistettä.^[29][2] Hän oli Jordanin jälkeen joukkueen toiseksi paras pistemies 11,6 pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla.^[30]

Kesällä 1992 Mullin osallistui Amerikan-mestaruuskilpailuihin, joissa Yhdysvaltojen joukkue voitti kaikki ottelunsa.^[2] Viimeisen kerran hän edusti Yhdysvaltoja vuoden 1992 olympialaisissa.^[2] Silloin ammattilaispelaajat saivat ensimmäisen kerran pelata olympiaturnauksessa ja Yhdysvallat kokosi sitä varten niin sanotun Dream Teamin.^[31][32] Dream Team voitti selvästi kaikki ottelunsa. Pienin piste-ero oli loppuottelussa, jossa Yhdysvallat voitti Kroatian koriluvuin 117–85. Mullin aloitti kaksi ottelua kentältä ja oli joukkueensa neljänneksi paras korintekijä 12,9 pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla.^[33] Puolivälierässä Puerto Ricoa vastaan hän teki 21 pistettä ja loppuottelussa Kroatiaa vastaan 11 pistettä.^[29]

Vuodet 2002–2004 Mullin työskenteli Golden Staten erikoisavustajana. Sen jälkeen hän oli seuran varatoimitusjohtaja huhtikuusta 2004 kesään 2009, jolloin hänen sopimuksensa päättyi.^[34] Vuonna 2013 Mullin aloitti työt Sacramento Kingsin organisaatiossa toimitusjohtajan neuvonantajana.^[35]

Mullin oli vasenkätinen pelaaja.^[1] Yliopistossa hän pelasi lähinnä heittävänä takamiehenä. NBA:ssa hän oli aluksi pienen laitahyökkääjän paikalla, mutta käsitteli palloa ajoittain niin paljon, että pelasi point forwardina. Tällä pelipaikalla Mullin pystyi aiheuttamaan vaarallisia tilanteita vastustajan puolustukselle suuren kokonsa ja hyvän pelinäkemyksensä ansiosta. Myös hänen heittotaitonsa oli hyvä.^[37]

Valmentaja Don Nelson on sanonut, että Mullin oli NBA-uransa alkuaikoina sekä ylipainoinen että alkoholisti. Tämä vaikutti myös hänen puolustustyöskentelyynsä, johon Nelson ei ollut kovin tyytyväinen. Käytyään alkoholivieroituksessa Mullin alkoi pelata monipuolisemmin eikä ollut enää ainoastaan korintekijä.^[37] Toisaalta Nelson on kertonut myös, että Mullin omistautui koripallolle enemmän kuin kukaan muu pelaaja hänen valmentajauransa aikana.^[36] Mullin tunnettiinkin ahkerana harjoittelijana, erityisesti pelikausien välisinä aikoina. Kesäisin hän harjoitteli kolme kertaa päivässä ja pelasi vielä iltaisin järjestetyissä otteluissa.^[37]

Chris Mullinilla on irlantilaiset sukujuuret. Hänen lapsuudenperheeseensä kuuluivat isä Rob, äiti Eileen, yksi sisko ja kolme veljeä. Perhe asui ahtaasti, sillä neljä veljestä joutuivat jakamaan yhteisen makuuhuoneen. Vanhemmat kuolivat 1990-luvun alussa.^[36] Rob Mullin oli alkoholisti, ja myös Chris kärsi alkoholismista pelaajauransa alussa, minkä takia hän meni joulukuussa 1987 vieroitukseen.^[8] Sen jälkeen hän ei käyttänyt alkoholia ollenkaan.^[38]

Chris Mullinilla on vaimo Liz sekä tytär ja kolme poikaa.^[36]

^[1]

Runkosarja

Pudotuspelit

• O = ottelut, PTH % = NBA:ssa pelitilanneheitot, eli kahden ja kolmen pisteen heitot, 3P % = kolmen pisteen onnistumisprosentti, 1P % = vapaaheittojen onnistumisprosentti, HL = hyökkäyslevypallot, PL = puolustuslevypallot, LEV = levypallot yhteensä, S = syötöt, M = menetykset, R = riistot, T = torjunnat, PTS = pistekeskiarvo, PTS YHT = pisteet yhteensä

• NBA:n pelaajaprofiili (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Basketball-Reference (englanniksi)