Cooperin testi

Cooperin testi eli Cooper-testi on testi, jolla mitataan maksimikestävyyttä. Sen kehitti yhdysvaltalainen sotilaslääkäri Kenneth H. Cooper vuonna 1968 Yhdysvaltain asevoimille. Ideana testissä on edetä 12 minuutissa niin pitkälle kuin pääsee. Cooper-testi korreloi koko väestössä hyvin maksimaalisen hapenottokyvyn (VO₂max) kanssa ja sopii käytettäväksi suuren ihmisjoukon kuntotason selvittämiseen. Ihanteellinen tulos alle 30-vuotiaalle juoksijalle on yli 2 700, miehelle 2 800 metriä^[1], joskin kestävyysurheilua harrastaneelle 3 000 metrin ylitys on normaalia.

Testi on hyvin laajalti käytössä, vaikkakin sitä myös kritisoidaan runsaasti. Yleisimpiä kritiikin aiheita on se, että testi mittaa vain hyvin kapeaa fyysisen kunnon aluetta: lähinnä niin sanottua maksimikestävyyttä. Parhaiten Cooperin testi sopii kohtalaisen kokeneille juoksijoille. Testitulos on luotettavimmillaan, mikäli testattava onnistuu juoksemaan testin melko tasavauhtisesti mutta ”kaikkensa antaen”. Oikein suoritettu Cooperin testi antaa varsin luotettavan arvion siitä juoksuvauhdista, jolla saavutettaisiin maksimaalinen hapenkulutus maksimirasitustestissä. Tästä voidaan edelleen laskea arvio maksimaalisesta hapenkulutuksesta. Tämä arvio on kuitenkin hieman epäluotettava, koska juoksun taloudellisuus vaihtelee ihmisten kesken, mikä tarkoittaa, että eri ihmiset saavuttavat samalla hapenkulutuksella hieman eri juoksuvauhdin.

Lapsille järjestetään monesti niin sanottu puolicooper, jossa juostaan kuusi minuuttia.

Hapenkulutuksen laskukaava

Hapenkulutus (VO₂) suhteutetaan urheilijan painoon. American College of Sports Medicine (ACSM) käyttää hapenkulutuksen arviointiin laskukaavaa

${\text{VO}}_{2}=0{,}2\cdot v+3{,}5,$

missä v on juoksunopeus metreinä minuutissa. Kaava antaa arvioidun hapenkulutuksen millilitroina painokiloa kohti minuutissa.

Esim. 3 000 metriä cooperissa juoksevalle henkilölle edellä mainitulla kaavalla saadaan arvioitua VO₂max:

$((0{,}2\cdot 3000/12)+3{,}5)\,{\text{ml}}/{\text{kg}}/{\text{min}}=53{,}5\,{\text{ml}}/{\text{kg}}/{\text{min}}.$

Taulukot

Cooperin testi^[1]
Ikä	Sukupuoli	Erinomainen	Hyvä	Keskitaso	Huono	Hyvin huono
13–14 v	mies	yli 2 700 m	2 400–2 700 m	2 200–2 399 m	2 100–2 199 m	alle 2 100 m
13–14 v	nainen	yli 2 000 m	1 900–2 000 m	1 600–1 899 m	1 500–1 599 m	alle 1 500 m
15–16 v	mies	yli 2 800 m	2 500–2 800 m	2 300–2 499 m	2 200–2 299 m	alle 2 200 m
15–16 v	nainen	yli 2 100 m	2 000–2 100 m	1 700–1 999 m	1 600–1 699 m	alle 1 600 m
17–20 v	mies	yli 3 000 m	2 700–3 000 m	2 500–2 699 m	2 300–2 499 m	alle 2 300 m
17–20 v	nainen	yli 2 300 m	2 100–2 300 m	1 800–2 099 m	1 700–1 799 m	alle 1 700 m
20–29 v	mies	yli 2 800 m	2 400–2 800 m	2 200–2 399 m	1 600–2 199 m	alle 1 600 m
20–29 v	nainen	yli 2 700 m	2 200–2 700 m	1 800–2 199 m	1 500–1 799 m	alle 1 500 m
30–39 v	mies	yli 2 700 m	2 300–2 700 m	1 900–2 299 m	1 500–1 899 m	alle 1 500 m
30–39 v	nainen	yli 2 500 m	2 000–2 500 m	1 700–1 999 m	1 400–1 699 m	alle 1 400 m
40–49 v	mies	yli 2 500 m	2 100–2 500 m	1 700–2 099 m	1 400–1 699 m	alle 1 400 m
40–49 v	nainen	yli 2 300 m	1 900–2 300 m	1 500–1 899 m	1 200–1 499 m	alle 1 200 m
yli 50 v	mies	yli 2 400 m	2 000–2 400 m	1 600–1 999 m	1 300–1 599 m	alle 1 300 m
yli 50 v	nainen	yli 2 200 m	1 700–2 200 m	1 400–1 699 m	1 100–1 399 m	alle 1 100 m

Cooperin testi (kokeneet urheilijat)^[1]
Sukupuoli	Erinomainen	Hyvä	Keskitaso	Huono	Hyvin huono
mies	yli 3 700 m	3 400–3 700 m	3 100–3 399 m	2 800–3 099 m	alle 2 800 m
nainen	yli 3 000 m	2 700–3 000 m	2 400–2 699 m	2 100–2 399 m	alle 2 100 m

Ennätys

Ugandalaisen Joshua Cheptegein maailmanennätys 5 000 metrillä on 12.35,36. Cooper-testin 12 minuutissa hän ehtisi tällä vauhdilla juosta noin 4 765 metriä.^[2]

Riskit

Huonokuntoiselle Cooperin testin vaatima kova rasitus ei ole riskitön. Tämän takia etenkin ikääntyneille henkilöille voi jokin muu testaustapa olla suositeltavampi. Esimerkiksi UKK-kävelytesti on huomattavasti turvallisempi, vaikka sekin pyrkii mittaamaan maksimaalista hapenkulutusta epäsuoralla tavalla.

Cooper-testi Suomessa

Suomessa Cooper-testi tuli Suomen koulujen vakiotestiksi 1970-luvulla ja sen juokseminen kouluissa lopetettiin 2010-luvulla. Testiä ei ole opetussuunnitelmassa kielletty, mutta tuloksia ei saa enää käyttää perusteena liikunnan arvosanalle. Testi on pääosin kadonnut myös eri lajien valtakunnallisista testipattereista. Puolustusvoimissa testi on edelleen käytössä.^[2]

Katso myös

Kestävyyssukkulajuoksu

Lähteet

D. Martin & P.N. Coe: Better Training for Distance Runners, second edition, Human Kinetics 1997, 434 sivua

Viitteet

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cooperin testi Wikimedia Commonsissa

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1]

[2]

Search