Elämänä pakotie
Elämänä pakotie (Running on Empty) on Sidney Lumetin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1988. Sen pääosia näyttelevät Christine Lahti, Judd Hirsch, Martha Plimpton ja River Phoenix.
| Elämänä pakotie | |
|---|---|
| Running on Empty | |
 | |
| Ohjaaja | Sidney Lumet |
| Käsikirjoittaja | Naomi Foner Gyllenhaal |
| Tuottaja | Griffin Dunne Amy Robinson |
| Säveltäjä | Tony Mottola |
| Kuvaaja | Gerry Fisher |
| Leikkaaja | Andrew Mondshein |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Lorimar |
| Levittäjä | Warner Bros. |
| Kesto | 116 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Naomi Fonerin käsikirjoittamassa tarinassa liittovaltion poliisia FBI:tä on vuosia pakoillut, Vietnamin sotaa terroristitoiminnalla vastustanut pariskunta, joilla on teini-ikäinen ja nuorempi poika. Jatkuvasti asuinpaikkaa ja nimiään vaihtamaan joutunut perhe on uudessa tilanteessa, kun heidän lahjakas pianistipoikansa pääsisi Juilliard Schooliin opiskelemaan, mutta tämä tarkoittaisi heidän todellisen identiteettinsä paljastumista ja vanhempien pitkää vankilatuomiota.[1]
Perheen vanhempien hahmot pohjautuvat löyhästi The Weather Underground -aktivistiryhmän johtajaan Bill Ayersiin ja tämän vaimoon Bernadine Dohrniin[2].
Rooleissa
| Christine Lahti | … | Annie Pope |
| Judd Hirsch | … | Arthur Pope |
| Martha Plimpton | … | Lorna Phillips |
| River Phoenix | … | Danny Pope |
| Jonas Arby | … | Harry Pope |
| L. M. Kit Carson | … | Gus Winant |
| Steven Hill | … | herra Patterson |
Vastaanotto
Käsikirjoittaja Foner sai elokuvasta Oscar-ehdokkuuden ja parhaan käsikirjoituksen Golden Globe -palkinnon, minkä lisäksi elokuva tuotti neljä muutakin Golden Globe -ehdokkuutta[3]. River Phoenix sai miessivuosastaan sekä Golden Globe- että Oscar-ehdokkuuden[1].
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano piti elokuvaa koskettavana, hyvin näyteltynä ja rauhallisesti aiheeseensa paneutuvana draamana. Hän antoi elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1] Helsingin Sanomien Mikael Fräntin mielestä Elämänä pakotie on herkkää kamarinäyttelemistä, jota säestää Gerry Fisherin eleetön kuvaus. Hän iloitsi, että Judd Hirsch saa kerrankin osoittaa lahjansa pääosan näyttelijänä ja kehui myös Phoenixia, Plimptonia ja erityisesti Christine Lahtea.[4]