Etelä-Afrikan joukkotuhoaseet
Etelä-Afrikalla oli suunnitelma ydinaseiden kehittämisestä apartheidin aikana. Toistaiseksi Etelä-Afrikka on ainoa maa maailmassa, joka on kehittänyt oman ydinaseen ja sittemmin luopunut niistä vapaaehtoisesti.[1][2][3][4]
Tausta
Etelä-Afrikka alkoi tutkimaan ydinvoiman käyttöä energiantuotannossa jo 1960-luvulla. Tähän maa sai apua Yhdysvalloilta, ja maan ensimmäinen ydinvoimala otettiin käyttöön vuonna 1965.[5]
Apartheidin aikainen Etelä-Afrikka oli melko yksinäinen kansainvälisellä kentällä: maa vastusti kommunismin leviämistä, minkä vuoksi muiden muassa Yhdysvallat tuki sitä, mutta vain sen verran, ettei se näyttänyt tukevan rotuerottelua harjoittavaa valtiota. Lisäksi YK oli vastikään asettanut aseiden vientikiellon Etelä-Afrikkaa vastaan.[3]
Kuuban aloitettua joukkojensa siirron Angolaan Etelä-Afrikka alkoi varautua siihen, että kommunistinen vallankumous alkaisi levitä Namibiaan ja sitten muualle Etelä-Afrikkaan.
Ydinaseen kehittäminen
Vuonna 1982 Etelä-Afrikalla oli hallussaan toimintakykyinen ydinkärki. Näitä kehitettiin yhteensä kuusi kappaletta.[6]
Etelä-Afrikan ydinasestrategia oli kolmivaiheinen: ensimmäisessä vaiheessa luotettiin siihen, että länsimaat auttaisivat merkittävän sotilaallisen uhan kohteeksi joutunutta Etelä-Afrikkaa, jolla epäiltiin olevan ydinaseita. Mikäli tämä ei auttaisi, siirryttäisiin vaiheeseen kaksi, jossa maa paljastaisi salaa tärkeimmille liittolaisilleen, että sillä oikeasti on ydinaseita, mikä taivuttaisi näitä auttamaan. Mikäli tämäkään ei toimisi, siirryttäisiin kolmanteen vaiheeseen, jossa maa ilmoittaisi julkisesti omaavansa ydinaseita ja tekisi jopa ydinkokeen todistaakseen tämän.[1]
Yhteistyö Israelin kanssa
- Pääartikkeli: Etelä-Atlantin välähdys
Etelä-Afrikan on epäilty tehneen yhteistyötä Israelin kanssa. Vuonna 1974 Etelä-Afrikan pääministeri John Vorster ja Israelin puolustusministeri Shimon Peres tapasivat Sveitsissä. Tapaamisen sisältö ei ole tullut julki, mutta epäilyn mukaan maat ovat sopineet yhteistyöstä ydinaseiden kehittelyn saralla: Israel tarjoaisi osaamistaan ja Etelä-Afrikka runsaita uraanivarojaan.[7]
Vuonna 1979 tapahtunut niin sanottu Etelä-Atlantin välähdys kiihdytti huhuja siitä, että Etelä-Afrikka ja Israel olisivat tehneet yhteistyötä ydinaseiden kehitystyössä.[8]
Ydinaseista luopuminen
Etelä-Afrikan presidentti Frederik Willem de Klerk ilmoitti 24. maaliskuuta 1993, neljä vuotta ydinaseiden purkamisen jälkeen, että maa oli kehittänyt ydinaseita ja oli nyt jo luopunut niistä. Kansainvälisen atomienergiajärjestön vuonna 1991 tekemien raporttien mukaan Etelä-Afrikalla oli todennäköisesti ydinase.[7][9]
Syitä joukkotuhoaseista, lähinnä ydinaseista, luopumiselle on pohdittu jälkeenpäin. Yhdeksi syyksi on katsottu se, että apartheid-hallinto ei halunnut ydinaseiden päätyvän mustien johtamaan hallitukselle.[3][4]
Toinen todennäköinen syy olivat 1980- ja 1990-lukujen vaihteen tapahtumien sarja: Kuuba vetäytyi Angolasta vuonna 1989, apartheidin päättämistä kannattava de Klerk valittiin presidentiksi samana vuonna, Namibia itsenäistyi vuonna 1990 ja Neuvostoliitto romahti 1991.[1]
Muut joukkotuhoaseet
Ydinaseiden rinnalla Etelä-Afrikka kehitteli myös muita joukkotuhoaseita, sekä kemiallisia että biologisia. Myös niistä hankkiuduttiin eroon ennen kuin apartheid alkoi purkautua. Biologisiin aseisiin kuuluivat muiden muassa pernarutto ja botuliini. Kemiallisia aseita olivat muiden muassa sinappikaasu ja sariini. Etelä-Afrikan uskotaan käyttäneen molempia näistä valtion vihollisia vastaan jossain määrin.[6]