Etheldreda Nakimuli-Mpungu
Etheldreda Nakimuli-Mpungu (s. 1974) on ugandalainen professori, tutkija, epidemiologi ja psykiatri, joka työskentelee Ugandan Makerere-yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan psykiatrian osastolla.[2] Hänen tutkimuksensa on keskittynyt HIV-tartuntaa sairastavien ihmisten masennuksen hoitoon, erityisesti vertaistukiryhmien psykoterapian muodossa. Vuonna 2016 hän sai Elsevier-säätiön palkinnon. Nakimuli-Mpungu valittiin BBC:n 100 vaikutusvaltaista naista -listalle vuonna 2020.
| Etheldreda Nakimuli-Mpungu | |
|---|---|
.png) | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
Nakimuli-Mpungu suoritti lääketieteiden tutkintonsa Makerere-yliopistossa vuonna 1998.[2] Hänen uransa alkoi Kampalassa, jossa hän työskenteli ensin kirurgisella osastolla, sitten lastenosastolla. Vuosina 2001-2012 hän työskenteli Butabikan kansallisessa mielenterveyssairaalassa psykiatrisena sairaanhoitajana. Nakimuli-Mpungu valmistui psykiatrian maisteriksi Makereren yliopiston terveystieteiden korkeakoulusta 2006, ja vuonna 2012 psykiatrisen epidemiologian tohtoriksi Johns Hopkinsin yliopistosta .
Butabikan sairaalassa työskennellessään Nakimuli-Mpungu pani merkille, kuinka suuri määrä HIV/AIDS-potilaita saapui hoitoon vakavien mielenterveysongelmien vuoksi, mikä hänen havaintonsa mukaan johtui siitä, että HIV-positiivisilla oli korkea todennäköisyys sairastua masennukseen osittain taudin aiheuttaman stigman vuoksi.[3] Tuolloin lääkäriyhteisössä oli hänen mukaansa ajatus, että "nämä ihmiset olivat kaiken avun ulkopuolella". Se johti siihen etteivät nämä potilaat saaneet aina edes oikeanlaista lääkitystä HIV-tartuntaansa.
Kun Nakimuli-Mpungu ei löytänyt tieteellisestä kirjallisuudesta minkäänlaisia tutkimuksia sekä HIV/AIDSia että masennusta sairastavien ihmisten hoidosta, ja koska ainoat ryhmästä tehdyt tutkimukset oli tehty korkean tulotason maissa, hän ryhtyi tekemään tutkimusta itse. Hän toteutti tutkimuskokonaisuuden HIV-tartunnan ja masennuksen välisestä suhteesta Saharan eteläpuolisen Afrikassa. Siinä hän selvitti, että HIV-tartunnan saaneilla todella on suurempi riski masentua, mutta myös, että koska yksi masennuksen oireista on itsehoidon laiminlyönti, nämä potilaat saattoivat todennäköisemmin jättää myös lääkkeensä ottamatta. Toisaalta masentuneilla oli myös suurempi riski saada HIV-tartunta riskialttiimman käytöksensä vuoksi.
Seuraavaksi Nakimuli-Mpungu käynnisti tutkimusohjelman, jossa selvitettiin molempiin sairauksiin liittyvän hoidon mahdollisuuksia. Koska useimmissa Ugandan lääketieteellisissä keskuksissa ei ollut rahoitusta eikä koulutusta ja henkilökuntaa mielenterveyden hoitoon, Nakimuli-Mpungu keskittyi ryhmähoidon mahdollisuuksiin hoitona. Hänen ensimmäinen hankkeensa, johon osallistui 150 HIV-positiivista ja masentunutta henkilöä, osoitti ryhmäterapian toimivaksi keinoksi masennuksen hoidossa[3]. Pian tämän jälkeen hän aloitti Kanadan valtion rahoittaman laajemman ohjelman, jossa 1140 potilasta sai hoitoa yli 40 terveyskeskuksessa Pohjois-Ugandassa.[4][5][6] Osallistujat jaettiin kahteen osaan: puolet osallistuivat Nakimuli-Mpungun suunnittelemaan, kohderyhmäspesifiin psykoterapiaan, muut osallistuivat yleiseen HIV-koulutukseen. Tuloksena psykoterapiaa saaneella ryhmällä oli muun muassa vähemmän masennus- ja PTSD-oireita kuin verrokkiryhmällä, he seurasivat lääkeohjelmiaan pidempään, ja käyttivät vähemmän alkoholia. Positiiviset vaikutukset olivat suurimmat miespotilailla.
Palkinnot ja tunnustukset
- ASTRAZENECA / APIRE, 2005. [7]
- Fulbright Tiede & Teknologia, 2007.
- Presidentin kansallinen kunniamerkki, Uganda, 2016. [8]
- Elsevier-säätiö palkinto uransa alkupuolella oleville biotieteiden alan naistutkijoille matalan tulotason maissa, 2016.
- BBC:n vuosittainen vaikutusvaltaisen 100 naisen lista, 2020. [9]
Julkaisut
- 'Effectiveness and cost-effectiveness of group support psychotherapy delivered by trained lay health workers for depression treatment among people with HIV in Uganda: a cluster-randomised trial' (The Lancet, helmikuu 2020). [10]
- 'Group support psychotherapy for depression treatment in people with HIV/AIDS in northern Uganda: a single-centre randomised controlled trial', (Lancet HIV, toukokuu, 2015) [11]
- 'Depression, alcohol use and adherence to antiretroviral therapy in sub-Saharan Africa: a systematic review', (Aids Behaviour, marraskuu, 2012) [12]
