R-36

R-36 Tsiklon on Neuvostoliitossa kylmän sodan aikana suunniteltu mannertenvälisten ballististen ohjusten (ICBM) perhe.

Alkuperäinen vuosina 1967–1979 palvellut R-36 (8K67) sai Nato-koodinimen SS-9 Scarp. Paranneltu R-36M, jota tuotettiin malleina 15A14 ja 15A18, sai nimen SS-18 Satan. R-36-rakettia on käytetty ydinohjusroolin lisäksi mm. tappajasatelliitin ja FOBS:in kantorakettina. Kantorakettina käytettyä R-36-ohjusta on Nato-maissa kutsuttu myös nimellä F-1-raketti.

Ohjuksesta on kehitetty Tsyklon-kantorakettiperhe. Siihen kuului mm. Tsyklon 2-kantoraketti, joka oli käytössä vuodet 1969-2006, Tsyklon 3-kantoraketti, jonka käyttö Venäjällä päättyi vuonna 2009. Ukraina on kehittänyt sen pohjalta Tsyklon 4-kantorakettia.

R-36 Tsiklon (Tsyklon)

R-36 on kaksivaiheinen ohjus, joka käyttää varastoitavaa nestemäistä UDMH-polttoainetta (1,1-dimetyylihydrasiini) ja dinitrotetraoksidia (N₂O₄) hapettimena. Ensimmäisessä vaiheessa on rinnakkain neljä moottoria, jotka antavat 4,5 MN työntövoiman. Toisessa vaiheessa on yksi moottori, jonka työntövoima on 755 kN.

R-36 /SS-9 Scarp ja FOBS

Ohjuksen versiot 1 ja 2 kuljettivat yhden 5 megatonnin tai 10 megatonnin ydinkärjen (jonka paino on vastaavasti 3 950 kg tai 5 825 kg). Ohjusversio 4 (R-36P, 6 000 kg) kuljettaa kolme ydinkärkeä (MIRV). Ohjusversio 3 (R-36O, GRAU-koodi 8K69) vei 5 megatonnin ydinkärjen matalalle LEO-radalle. Se oli kokeellisen FOBS-järjestelmän (engl. Fractional Orbital Bombardment System) perusta - FOBSia ei otettu ikinä käyttöön. R-36M kantoi yhden 20 megatonnin tehoisen kärjen tai kymmenen MIRV-kärkeä à 550–750 kilotonnia, kokonaisuudessaan 8 800 kg asekuorman. Näin se oli maailman tehokkain ballistinen ohjus.

Kaikki R-36:n versiot suunniteltiin laukaistaviksi siiloista. R-36M asennettiin 39 metriä syvään siiloon. Ohjus ammutaan siilosta hitaasti palavalla mustaruutipanoksella ja männällä ja sen päämoottorit syttyvät vasta raketin olleessa 10 metrin korkeudella ilmassa. Näin siilo säästyy vaurioilta ja se voidaan ladata ja laukaista uudelleen ennen kostoiskun saapumista. Tämä on valtava taktinen etu.

R-36:n kehitystyö alkoi Mihail Jangelin johtamassa suunnittelutoimisto OKB-586:ssa (sittemmin Južnoje) Dnepropetrovskissa Ukrainan neuvostotasavallassa vuonna 1962 R-16-ohjelman perusteella. Kevyt-, raskas- ja kiertorataversioita testattiin 1962–1966, jolloin ohjukset tulivat käyttöön. MIRV-version kehitystyö alkoi 1970 ja se koelaukaistiin seuraavana vuonna.

R-36M/SS-18 Satan

Vuonna 1969 aloitettiin R-36M:n kehitystyö luultavana tavoitteena ensi-iskukapasiteetti Yhdysvaltain LGM-30 Minuteman -siilojen ja tulenjohdon tuhoamiseksi ennen vastaiskun mahdollisuutta. R-36M käytti massiivista 12 Mt kärkeä ja se voitiin laukaista 10 600 km:n päähän. Ensimmäinen koelaukaisu 1973 epäonnistui. Ohjus otettiin viimein käyttöön joulukuussa 1975. Uusi versio sai Nato-koodinimen SS-18 Satan. Ohjus on itse käynyt läpi kuusi kehitysvaihetta. Ensimmäiset käyttöön otetut ohjukset poistettiin 1984. Viimeisin R-36M-2 "Voidohad" otettiin käyttöön elokuussa 1991.

Ennen Neuvostoliiton hajoamista 1991, R-36M-siiloja oli käytössä 308. Näistä 204 jäi Venäjän federaation alueelle ja 104 Kazakstaniin. Seuraavina vuosina Venäjä vähensi siilojen määrän 154:een START I:n mukaisesti. Kaikki Kazakstanin ohjukset deaktivoitiin 1995 mennessä. START II:n mukaisesti kaikki ohjukset piti poistaa käytöstä, mutta sitä ei ratifioitu.

Venäjän asevoimat on poistanut tasaisesti R-36M-ohjuksia palveluksesta niiden käyttöiän päättyessä. Vuoden 2005 keskivaiheilla 85 ohjusta oli käytössä. Kaikki R-36MUTTH-ohjukset, puolet niiden lukumäärästä, poistetaan käytöstä 2007–2009. Uusimmat R-36M tai RS-20V-mallin ohjukset säilyvät käytössä vuoteen 2014–2016.

Ukrainalainen Južnoje-suunnittelutoimisto muuttaa RS-20-raketteja Dnepr-kantoraketeiksi.

R-36 (SS-9 Scarp)

Sijoitetut R-36 ohjuksen muunnelmat^[1]
Järjestelmä:	R-36	R-36	R-36O	R-36O
GRAU-nimitys:	8K67	8K67	8K6)	8K67P
Läntinen ja/tai Nato-nimitys:	SS-9 Scarp Mod 1	SS-9 Scarp Mod 2	SS-9 Scarp Mod3,F-1r FOBS	SS-9 Scarp MRV
Sijoitettu:	1967-?	1967	1968	1970
Sijoitettu enintään:	?	?	?	?
Pituus:	32,2 m	31,7	3,6-34,5	32,2
Läpimitta:	3,00 m	3,00 m	3,00 m	3,00 m
Laukaisupaino:	183,900 kg	179000 -183890 kg	180000	183900
Ydinkärkien luku:	1	1	1	3
Ydinkärjen voima:	12-18 (läntiset)/ 5 Mt (venäläiset lähteet)	18-25 /10	1-3/5	1-5?
Kantomatka:	11 200 km	15 200-15 500 km	40 000 km	10 200-12 000 km
CEP:	1,300-1,900 (venäläiset)/ 900-920 (läntiset)	1300-1900/920	1100/1800-5500	1340-1970/1850

R-36M:n (SS-18 Satan)

Sijoitetut R-36M:n muunnelmat^[2]^[3]^[4]
Järjestelmä:	R-36M	R-36M	R-36M	R-36MUTTKh	R-36M2 Voevoda	R-36M2 Voevoda
Sopimusnimitys:	RS-20A	RS-20A1	RS-20A2	RS-20B	RS-20B	RS-20V
GRAU-nimitys:	15A14	15A14	15A14	15A18	15A18	15A18M
Nato-nimitys:	SS-18 Satan Mod 1	SS-18 Satan Mod 2	SS-18 Satan Mod 3	SS-18 Satan Mod 4	SS-18 Satan Mod 5	SS-18 Satan Mod 6
Sijoitettu:	1974–1983	1976–1980	1976–1986	1979–2005	1988–Present	1991–2009
Sijoitetu enintään:	148	10	30	278	104	58
Pituus:	32,6 m	32,6 m	36,3 m	36,3 m	36,3 m	34,3 m
Läpimitta:	3,00 m	3,00 m	3,00 m	3,00 m	3,00 m	3,00 m
Laukaisupaino:	209 600 kg	209 600 kg	210 000 kg	211 100 kg	211 100 kg	211 100 kg
Ydinkärkien luku:	1	8	1	10	10	1
Ydinkärjen voima:	18-20 Mt	0.5-1.3 Mt	24-25 Mt	0,55 Mt	0,55-0,75 Mt	20 Mt
Kantomatka:	11 200 km	10 200 km	16 000 km	16 000 km	11 000 km	16 000 km
CEP:	1000 m	1000 m	1000 m	920 m	500 m	500 m

Lähteet

Aiheesta muualla

http://www.missilethreat.com/missiles/ss-9_russia.html (Arkistoitu – Internet Archive)
http://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/r-36.htm
http://www.astronautix.com/lvs/r36.htm
Russia's nuclear forces - 2005 (Arkistoitu – Internet Archive)
Yuzhnoe Design Bureau - English-language home page
Russian strategic nuclear forces - webpage
Federation of American Scientists

[1]

[2]

[3]

[4]

Search