FK Dynamo Kiova

Seura perustettiin vuonna 1927 osaksi koko Neuvostoliiton laajuista Dinamo-urheiluyhteisöä. Myöhemmin joukkuetta rahoitti ja tuki virallisesti ensin NKVD ja myöhemmin MVD. Toisen maailmansodan aikana Dynamon pelaajat pelasivat kiistellyn niin sanotun kuolemanottelun saksalaismiehittäjistä koottua joukkuetta vastaan. 1950–1980-luvuilla joukkueen pelaajat olivat virallisesti konstaapeleita.

Neuvostoaikoina Kiovan Dynamo oli yksi maan parhaista joukkueista, ja Moskovan lukuisten huippujoukkueiden vakavin haastaja. Kiovan Dynamo toimi usein koko Ukrainan yhdistävänä voimana otteluissa Moskovan joukkueita vastaan. Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan johtajat epävirallisesti nimesivät Dynamon tasavallan "maajoukkueeksi", ja tukivat sitä voimakkaasti. Joukkueesta kehittyikin pikkuhiljaa täysverinen ammattilaisseura.

Joukkueen kulta-aikoina 1970-luvun puolivälistä Neuvostoliiton romahduksen vuosiin saakka joukkuetta valmensi Ukrainan jalkapalloilun suurhahmo Valeri Lobanovskyi. Lobanovskyi valmensi myös Neuvostoliiton maajoukkuetta 1980-luvun loppupuolella ja 1986 MM-kilpailuissa sekä 1988 EM-kilpailuissa, joista jälkimmäisessä joukkue sijoittui hopealle, pelaajisto koostui pääasiassa Kiovan Dynamon miehistä.

Ukrainan itsenäisyyden aika

Neuvostoliiton hajottua Dynamo tuli osaksi vastaperustettua Ukrainan liigaa (Vyštša liha) ja 1990-luvun ajan se olikin Ukrainan ehdoton ykkösjoukkue. Vuodesta 1993 Kiovan Dynamon on omistanut oligarkki, järjestäytyneen rikollisuudenkin kanssa tekemisissä oleva liikemies Ihor Surkis. Surkis yhdistetään usein entisen presidentin Leonid Kutšman lähipiiriin.

Vuonna 1995 Dynamo selviytyi Mestarien liigaan kukistettuaan karsinnoissa tanskalaisen AaB:n. Panathinaikosta vastaan pelatun ensimmäisen ottelun jälkeen espanjalainen tuomari Antonio López Nieto kertoi, että Dynamo oli yrittänyt lahjoa häntä kahdella turkilla ja rahasummalla. Joukkue suljettiin kilpailusta ja sen paikan otti Aalborg. Sittemmin Lobanovskyi palasi joukkueen peräsimeen ja johdatti sen uuteen nousuun: viiteen peräkkäiseen mestaruuteen ja Mestarien liigan välieriin. Lobanovskyi kuoli äkillisesti vuonna 2002.

2000-luvun puolella Dynamon valtaa on kyennyt horjuttamaan myös suurilla rahoilla pelaava donetskilainen Šah’tar, maan itäosasta. Donetsk on voittanut 2000-luvulla seitsemän mestaruutta, Dynamo kuusi.

• Cup-voittajien cupin voitto: 1975, 1986 (2)
• Uefa-supercupin voitto: 1975 (1)
• Neuvostoliiton-mestaruus: 1961, 1966, 1967, 1968, 1971, 1974, 1975, 1977, 1980, 1981, 1985, 1986, 1990 (13)
• Ukrainan-mestaruus: 1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2003, 2004, 2007, 2009, 2015, 2016, 2021 (16)
• Neuvostoliiton cupin voitto: 1954, 1964, 1966, 1974, 1978, 1982, 1985, 1987, 1990 (9)
• Ukrainan Cupin voitto: 1993, 1996, 1998, 1999, 2000, 2003, 2005, 2006, 2007, 2014, 2015, 2020 (12)
• Ukrainan supercupin voitto: 2004, 2006, 2007, 2009, 2011, 2016, 2018, 2019 (8)
• Valeri Lobanovskyin muistoturnauksen voitto: 2003, 2004 (2)

• Valeri Lobanovskyi (1973–1982, 1984–1990, 1997–2002)
• Anatoli Puzatš (1990–1992)
• Myhailo Fomenko (1992–1994)
• József Szabó (1992, 1994–1995, 1995–1996, 2004–2005, 2007)
• Mykola Pavlov (1995)
• Oleksi Myh’ailytšenko (2002–2004)
• Anatoli Demjanenko (2005–2007)
• Oleh Lužnyi (2007, 2010)
• Juri Sjomin (2007–2009, 2010–2012)
• Valeri Gazzajev (2009–2010)
• Oleh Bloh’in (2012–2014)
• Serhi Rebrov (2014–2017)
• Aljaksandr H’atskevitš (2017–2019)
• Oleksi Myh’ailytšenko (2019–2020)
• Mircea Lucescu (2020–)

• Andy Dougan: Kiovan Dynamon kunnia (WSOY, 2002) ISBN 951-0-26194-7 (sid.)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta FK Dynamo Kiova.

• Seuran virallinen sivusto
• Kannattajaryhmän sivusto