Fani

Sanaa fani käytettiin ilmeisesti ensimmäisen kerran yhdysvaltalaisessa lehdistössä 1800-luvulla kuvaamaan ammattilaisjalkapallojoukkueiden kannattajia.^[1] Nimitys on lähtöisin englannin sanasta fanatic eli kiihkoilija. Suomessa fani-termiä on käytetty lehdistössä ainakin 1960-luvulta lähtien kuvaamaan musiikkiyhtyeiden ihailijoita.^[2] Toisaalta sana fani juontuu latinankielisestä temppeliä tarkoittavasta sanasta fanum ja sen johdannaisesta fanaticus, joka voidaan kääntää jumalan innoittamaksi tai temppelinpalvelijaksi.^[3]

Fanius on aiemmin leimattu julkisuudessa ja tutkimuksessa oireena, joka kertoo yksilön psyykkisistä häiriöistä tai yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista. Yleinen mielikuva faniudesta sisältää kaksi stereotyyppiä: pakkomielteisen yksilön sekä hysteerisen ryhmän. Fanireaktiot saatetaan kiivaudessaan nähdä hysteerisinä ja järjettöminä. Kun fanius nähdään oletetun sosiaalisen kyvyttömyden oireena, on ”hulluja keräilijöitä” tai ”villiintyneitä konserttiyleisöjä” helppo ymmärtää vaarallisina.^[4] Uudempi selitys korostaa faniutta kuluttajan aktiivisena kokemistapana.^[5]

Pääartikkeli: Fanikunta

Fanikunnat (engl. fandom) muodostuvat saman kohteen faneista. Sellainen voi syntyä esimerkiksi kirjailijan, kirjasarjan, musiikkiyhtyeen tai urheilujoukkueen ympärille. Faniyhteisöt ovat usein epävirallisia, mutta toimintaa on myös fan clubeissa tai yhdistyksissä, jotka voivat olla fanien itsensä perustamia tai kaupallisia, esimerkiksi musiikkiyhtyeen tuotantoyhtiön perustamia.

Faniyhteisöjen toiminnassa fanituotannolla on keskeinen merkitys: fanit luovat fanitaidetta ja kirjoittavat fanifiktiota, jotka perustuvat alkuperäistuotteen kierrättämiselle.

Esimerkkejä faniyhteisöistä

• Suomalainen science fiction -fandom
• Tolkien-fandom
• My Little Pony: Ystävyyden taikaa -televisiosarjan 15–30-vuotiaat miespuoliset fanit eli "bronyt".
• Star Trek -fanit eli trekkerit

• Henkilöpalvonta
• Idoli
• Kultti
• Populaarikulttuuri
• Ultrat

• Hirsijärvi, Irma: Faniuden siirtymä. Suomalaisen science fiction-fandomin verkostot. Jyväskylä: Nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2009. ISBN 978-951-39-3489-7.

Viitteet

• Bacon-Smith, Camille: Enterprising Women. Television Fandom and the Creation of Popular Myth. New York: University of Pennsylvania Press, 1992. (englanniksi)
• Lewis, Lisa A. (ed.): The Adoring Audience. Fan Culture and Popular media. London: Routledge, 1992.
• Nikunen, Kaarina (toim.): Fanikirja. Tutkimuksia nykykulttuurin fani-ilmiöistä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2008. ISBN 978-951-39-3377-7.
• Nikunen, Kaarina: Faniuden aika. Kolme tapausta televisio-ohjelmien faniudesta vuosituhannen taitteen Suomessa. Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press, 2005. ISBN 951-44-6386-2. Teoksen verkkoversio (PDF). ^{[vanhentunut linkki]}
• Kovala, Urpo & Saresma, Tuija (toim.): Kulttikirja. Tutkimuksia nykyajan kultti-ilmiöistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003.
• Pajala, Mari: Revi siitä ja bailaa! – Fanikatseen nautintoja ja vaaroja. Sihvonen, Jukka (toim.), Silmä: Näkökulmia visuaaliseen kulttuuriin., 1996. Turku: Kirjapaino Gillot.
• Saarikoski, Helena: Nuoren naisellisuuden koreografioita. Spice Girls -fanit tyttöyden tekijöinä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-108-7.