Finljandskaja gazeta
Finljandskaja gazeta (ven. Финля́ндская газе́та) oli Helsingissä vuosina 1900–1917 ilmestynyt venäjänkielinen sanomalehti.[1] Se oli autonomian ajan ainoa pitkäikäinen Suomessa ilmestynyt venäläinen sanomalehti.[2]
Kenraalikuvernööri Bobrikov perusti Finljandskaja gazetan Venäjän hallituksen äänenkannattajaksi Suomen suuriruhtinaskunnassa. Sen tavoitteena oli edistää Suomen hallinnollista liittämistä Venäjään sekä suomalaisten ja venäläisten kansallista lähentymistä. Lehti rahoitettiin valtion ja kenraalikuvernöörin avustuksilla sekä virallisilla ilmoituksilla, jotka suomen- ja ruotsinkielisen virallisen lehden lisäksi oli pakko julkaista myös venäjänkielisessä lehdessä.[1][3]
Alkuvaiheessa Finljandskaja gazeta oli innokas propagandalehti, mutta vuoden 1905 suurlakon jälkeen sen tilaajamäärä ja merkitys romahti. Vähitellen siitä tuli ”elävä ruumis”, joka levisi vain osalle Suomessa asuvista venäläisistä. Lehden ilmestyminen lakkasi helmikuun vallankumouksen jälkeen.[4][5]
Finljandskaja gazetan julkaisijana toimi kenraalikuvernöörin kanslia. Se ilmestyi aluksi kolmesti, vuodesta 1901 lähtien neljästi, vuonna 1913 viidesti ja vuodesta 1914 kuudesti viikossa.[1] Lehden levikki oli suurimmillaan 1 180 kappaletta vuonna 1904. Lisäksi sitä jaettiin vapaakappaleina virkamiehille.[3] Vuoteen 1904 saakka sen rinnalla ilmestyi myös suomenkielinen viikkolehti Suomen Sanomat.[6]
Päätoimittajat
- Ivan Baženov (1901–1908)
- Vladimir Lebedev (1907–1911)
- V. Semjonov (1911)
- B. V. Dobryšin (1911)
- Ja. M. Grosman (1911, 1913, 1914)
- Aleksandr Jefimov (1911–1913)
- V. P. Krohin (1913–1914)
- Nikolai Roždestvenski (1914–1916)
- B. V. Starkov (1914)
- A. A. Bašmakov (1914–1915)
- P. Šveikovski (1915–1916).[7]