Foni

Tämä artikkeli kertoo äänekkyystason yksiköstä. Fooni tarkoittaa myös äännettä. Foni on arkikielinen nimitys saksofonille sekä Kimmo Schroderuksen taideteos Kauniaisissa.

Foni^[1] (myös fooni^[2] < engl. phon^[3] < kreik. fōnē ’ääni’) on äänekkyystason (kuuluvuustason^[4]) mittayksikkö psykoakustiikassa. Äänekkyystaso foneina tarkoittaa äänenpainetasoa, joka on yhtä äänekkäältä kuulostava kuin testiäänenä käytetty 1 000 hertsin tasoaalto. Lukuarvo foniasteikolla 1 000 hertsin taajuudella on sama kuin äänenpainetaso desibeleissä.^[5] Foniasteikko on tasavälinen mitta-asteikko. Asteikolla kaksinkertainen äänekkyys on 10 fonia korkeampi.^[6]

Sonien ja fonien vastaavuus

**Sonien ja fonien vastaavuus 1 000 Hz:n ääneksellä**^[6]
soni	1	2	4	8	16	32	64	128	256
foni	40	50	60	70	80	90	100	110	120

Oikeinkirjoitus

Tekniikan alan lähteissä käytetään yleensä kirjoitusasua foni.^[1] Kielenhuoltajat ovat pitäneet muotoa foni hylättävänä tai vältettävänä ja suosittaneet muotoa fooni.^[2]

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

Akustiikan sanastostandardi SFS 5100, s.v. "foni". 2003. Suomen standardisoimisliitto ry.
Hakulinen, Auli & Ojanen, Jussi: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1993. ISBN 978-951-717-783-2.
Iivonen, Antti (toim.): Puheen salaisuudet – Fonetiikan uusia suuntia. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-918-0.
InterActive terminology for Europe: foni. 2003.
Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Suomenkielinen opetusmonist. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics – An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. New York: John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. Teoksen verkkoversio.
Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.
Van Bergeijk, William A. & Pierce, John R. & David, Edward E., jr: Aallot ja korva. Luonto tieteen valossa 4. (Alkuteos Wawes and the ear.) Suomentanut Reino Tuokko. Helsinki: WSOY, 1960.
Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1.
Stanley Smith Stevens: A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness. In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936. [1]
Fletcher, Harvey; Munson, Wilden A.: Loudness, its definition, measurement and calculation, The Journal of the Acoustical Society of America, Volume 5, Issue 2, pp. 82–108, 1933. [2]

Viitteet

Kirjallisuutta

Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics – An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. New York: John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. Teoksen verkkoversio.
Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.

Aiheesta muualla

Harvey Fletcherin artikkelit asa.scitation.org.
Wilden A. Munsonin artikkelit asa.scitation.org.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]