Frank Williams

Williamsilla ei ollut aikoinaan varaa jatkaa kilpauraansa, joten hän siirtyi mekaanikoksi Formula Junior -sarjaan. Hän perusti vuonna 1966 Frank Williams Racing Cars, joka ajoi ensin muutaman vuoden ajan Formula 2- ja Formula 3 -sarjoissa. Sitten Williams hankki Brabhamin Formula 1 -korin, jolla hänen ystävänsä Piers Courage alkoi ajaa Formula 1 -sarjaa kaudella 1969. Williams aloitti vuonna 1970 yhteistyön De Tomason kanssa, mutta se päättyi jo samana vuonna Couragen kuolemaan Hollannin Grand Prix’ssa johtaneen onnettomuuden jälkeen.^[3]

Williamsin ensimmäinen oma auto oli Len Baileyn suunnittelema Politoys FX3, jolla ranskalainen ajoi vuonna 1972 Henri Pescarolo, joka kuitenkin tuhosi auton heti ensimmäisesä kilpailussa. Williams aloitti vuonna 1976 yhteistyön itävaltalais-kanadalaisen Walter Wolfin kanssa. Frank Williams ei omistanut enää tämän jälkeen talliansa, josta hän lähti jo seuraavana vuonna. Tuolloin hän perusti insinööri Patrick Headin kanssa Williams Grand Prix Engineering -tallin.^[3]

Williams hankki tallille rahaa saudisijoittajilta, ja Headin ensimmäinen auto FW06 nosti tallin heti varteenotettavaksi tekijäksi. Todellisen läpimurron teki seuraava malli FW07. Tallin Alan Jones ajoi sillä kaudella 1980 kuljettajien mestaruuteen. Toisen mestaruuden ajoi Keke Rosberg kaudella 1982.^[4]

Williams voitti vuosien 1979–1997 aikana seitsemän kuljettajien mestaruutta ja yhdeksän valmistajien mestaruutta sekä otti kaikkiaan 113 osakilpailuvoittoa.^[3] Tämän jälkeen tallin menestys alkoi hiipua. Kun Pastor Maldonado otti yllätyksellisen osakilpailuvoiton 2012, edellisestä osakilpailuvoitosta oli kulunut kahdeksan vuotta.^[4] Williams itse vähensi tehtäviänsä vuonna 2012, kun hän siirtyi sivuun tallin johtokunnasta. Hänen tyttärensä Claire otti tuolloin paikan perheen edustajana.^[5] Talli teki vuonna 2019 peräti 13 miljoonan punnan tappiot. Williamsit vetäytyivät tallin toiminnasta, kun se elokuussa 2020 myytiin sijoittajille.^[4]

Kuningatar Elisabet aateloi Williamsin vuonna 1999. Williams on saanut myös Kunnialegioonan kunniamerkin vuonna 1987 työstään Renault’n moottoreiden hyväksi. Vuoden 2008 Monacon GP:ssä Frank Williams saavutti 600 GP:n merkkipaalun.^lähde? Williams-tallin 600 GP:n ajankohta oli vuoden 2013 Britannian GP:ssä.^[6]

• Knight Bachelor (Sir, 1999)^[7]
• CBE (1987)^[8]
• Kunnialegioonan ritari^[9]
• BBC Sports Personality of the Year Helen Rollason Award (2010)^[10]
• Motor Sport -lehden kunniagallerian jäsenyys (2011)^[11][12]

Frank Williams joutui vuonna 1986 auto-onnettomuuteen, kun hän oli palaamassa Paul Ricardin kilparadan testeistä. Williams ajoi vuokra-autoa radalta Nizzan lentoasemalle, kun hän menetti auton hallinnan. Williamsilta murtui nikama ja kärsi loppuelämänsä neliraajahalvauksesta.^[13]

Frank Williamsilla on kolme lasta, joista Jonathan työskenteli GP2-sarjan iSport International -tallissa ja tytär Claire työskenteli Williamsin F1-tallin tallipäällikkönä. Syyskuussa 2020 Claire jätti tehtävänsä Williamsin tallipäällikkönä ja Simon Roberts tuli hänen tilalleen.

• Frank Williamsin historiikki tallin virallisilla sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tietoa Williams-tallista

Viitteet

Williams Racing

Perustajat:
Frank Williams · Patrick Head

Tallipäällikkö:
James Vowles

Kilpakuljettajat:
2. Logan Sargeant · 23. Alexander Albon

Testikuljettajat:
Jamie Chadwick

Formula 1 -autot:
FW06 · FW07 · FW07B · FW07C · FW08 · FW08C · FW09 · FW09B · FW10 · FW11 · FW11B · FW12 · FW12C · FW13 · FW13B · FW14 · FW14B · FW15C · FW16 · FW16B · FW17 · FW17B · FW18 · FW19 · FW20 · FW21 · FW22 · FW23 · FW24 · FW25 · FW26 · FW27 · FW28 · FW29 · FW30 · FW31 · FW32 · FW33 · FW34 · FW35 · FW36 · FW37 · FW38 · FW40 · FW41 · FW42 · FW43 · FW43B · FW44 · FW45 · FW46

Frank Williams Racing Cars:
FW · FW04 · FW05

Muut autot:
BMW V12 LM