Gennadi Aigi
Gennadi Nikolajevitš Aigi (ven. Генна́дий Никола́евич Айги́, tšuvassiksi Геннадий Айхи, Gennadi Aihi; oikea sukunimi Ли́син, Lisin; 21. elokuuta 1934 Tšuvassian Batyrevon piirin Šaimurzinon kylä – 21. helmikuuta 2006 Moskova) oli tšuvassilainen ja venäläinen runoilija.
| Gennadi Aigi | |
|---|---|
| Генна́дий Никола́евич Айги́ | |
 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Gennadi Nikolajevitš Aigi; ven. Генна́дий Никола́евич Айги́; tšuvassiksi Геннадий Айхи, Gennadi Aihi |
| Syntynyt | 21. elokuuta 1934 Šaimurzinon kylä, Batyrevon piiri, Tšuvassia |
| Kuollut | 21. helmikuuta 2006 (71 vuotta) Moskova |
| Ammatti | runoilija ja kääntäjä |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | tšuvassi ja venäjä |
 Nimikirjoitus | |
| Palkinnot | |
| |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
Gennadi Aigi syntyi opettajaperheeseen.[1] Hän valmistui Batyrevon opettajaopistosta vuonna 1953 ja Moskovan Maksim Gorkille nimetystä kirjallisuusinstituutista vuonna 1958. Vuosina 1960–1970 hän työskenteli Moskovan Majakovski-museossa ja toimi sen jälkeen ammattikirjailijana.[2]
Aigin ensimmäinen tšuvassinkielinen runokirja Attesen jačĕpe (”Isien nimeen”) ilmestyi vuonna 1958.[2] Boris Pasternakin neuvosta hän alkoi kirjoittaa myös venäjäksi.[1] 1960-luvun lopulta lähtien Aigin runoja ilmestyi käännettynä useille Euroopan kielille, mutta ensimmäinen venäjänkielinen kokoelma julkaistiin vasta vuonna 1975 Kölnin yliopistossa.[3] Aigi tunnetaan myös ranskalaisen, unkarilaisen ja puolalaisen runouden tšuvassintajana. Hänen laatimansa tšuvassilaisen runouden antologia on käännetty unkariksi, italiaksi, englanniksi, ranskaksi ja ruotsiksi.[2]
Aigin runous kehittyi osana Venäjän avantgardetaiteen perinteitä jatkanutta vaihtoehtokulttuuria. Hänen tuotantoonsa ovat vaikuttaneet venäläinen futurismi, länsieurooppalainen runous, eksistentialistinen filosofia, ortodoksisuus ja tšuvassien luontouskonto.[2] Runoilijan teoksille on ominaista äärimmäinen tiiviys, poikkeuksellinen sanankäyttö ja kuvallisuus sekä monitulkintaiset abstraktit metaforat.[3]
Runoilija on saanut muun muassa Ranskan akatemian palkinnon (1972), Tšuvassian ASNT:n valtionpalkinnon (1989) ja Ranskan kaunotaiteiden ja kirjallisuuden ritarikunnan kunniamerkin. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin Tšuvassian kansanrunoilijan arvonimi.[2]
Suomennettu teos
- Tuntematon tuli. Valikoinut ja suomentanut Katja de Losowitch. Porvoo–Helsinki–Juva: WSOY, 1999.