Geopark
 | Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Geopuisto. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: [1] |
Geopark on kesäkuussa 2000 perustettu ainutlaatuisten geologisten kohteiden eli ”geopuistojen” kansainvälinen verkosto. Se on tarkoitettu jakamaan kokemuksia ja parhaita käytäntöjä luonnontieteiden opetuksesta, geologisen perinnön suojelusta, geoturismista ja kestävästä kehityksestä. Unescon yleiskokous hyväksyi 17. marraskuuta 2015 International Geoscience and Geoparks Programme -ohjelman perustamisen, jolla Geopark-verkosto siirtyi osaksi Unescon toimintaa.
Heinäkuussa 2024 Unescon maailmanlaajuiseen Geopark-verkostoon kuuluu 213 kohdetta 48 maassa. Pohjoismaissa näistä kohteista on 15, ja niistä viisi Suomessa: Rokua, Lauhanvuori-Hämeenkangas, Saimaa, Salpausselkä ja Lappajärvi.[1]
Verkoston toiminta
Unesco Global Geoparks -verkosto järjestää joka toinen vuosi kansainvälisen konferenssin.
Euroopan Geopark-verkosto järjestää vuosittain kaikille kiinnostuneille avoimen konferenssin. Konferenssissa esitellään verkoston kohteiden toimintaa ja uusia verkostoon pyrkiviä kohteita. Euroopan Geopark-verkostolla on lisäksi oma vuosittain ilmestyvä lehti ja verkkosivut. Toukokuun viimeisellä viikolla vietetään kaikissa Euroopan Geopark-kohteissa Geopark-viikkoa, jonka aikana esitellään kussakin kohteessa sen toimintaa ja kohteita.
Verkoston jäsenet valitsevat jätettyjen hakemusten perusteella uudet Geopark-kohteet vuosittain pidettävässä kokouksessa. Geopark-kohteelta vaaditaan kansainvälisesti arvokkaan geologisen perinnön lisäksi kulttuurin ja elävän luonnon arvoja sekä aktiivista toimintaa paikallisyhteisönsä hyväksi. Geopark-verkoston jäsenalueet arvioidaan uudelleen neljän vuoden välein, mikäli alue ei enää täytä verkoston kriteerejä se voi menettää jäsenyytensä.
Geopark-verkoston tavoitteena on, että kaikissa maissa, joissa sillä on jäsenalueita, olisi myös kansallinen Geopark-toimikunta. Suomen Geopark-toimikunta on perustettu maaliskuussa 2013. Suomen Geopark-toimikunnan muodostavat Geologian tutkimuskeskuksen, Ympäristöministeriön, Metsähallituksen luontopalveluiden, VisitFinlandin, Rokua Geoparkin, Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkin sekä Saimaa Geoparkin edustajat. Toimikunnassa on lisäksi Suomen Unesco-toimikunnan edustus.[2] Toimikuntien tehtävänä on ohjata Geopark-toiminnan kehittymistä ja tarjota neuvontaa uusille jäseniksi pyrkiville alueille.
Suomalaiset Geopark-kohteet
Rokua
Suomen ensimmäinen Unesco Global Geopark[3] on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueella sijaitseva Rokua Geopark. Rokua Geopark koostuu Rokuan harju- ja dyynialueesta, Oulujokilaaksosta sekä Oulujärvestä. Rokua Geoparkin teema on jääkausi, jonka jäljet ovat alueella erinomaisen havainnollisesti nähtävissä. Rokua Geopark on maailman pohjoisin Geopark. Rokua Geoparkin hallinnoinnista vastaavat yhteisesti Utajärven, Muhoksen ja Vaalan kunnat, Rokuan Terveys- ja Kuntouttamissäätiö sekä Metsähallitus. Rokuan jäsenyyshakemus hyväksyttiin lokakuun 1. päivänä 2010.
Rokuan geoparkin alueeseen kuuluvat Muhos, Utajärvi ja Vaala[4].
Lauhanvuori-Hämeenkangas
Lauhanvuori-Hämeenkangas Unesco Global Geoparkin teemana on esitellä alueen kehitystä muinaisesta vuoristoseudusta laakeaksi suomaaksi. Geoparkin alueesta kolmannes on suota, ja siellä sijaitsee Etelä-Suomen oloissa harvinaisen laajoja suoalueita. Luontokohteiden ohella Geopark esittelee soihin liittyvää kulttuurihistoriaa. Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark sijaitsee kolmen maakunnan rajaseudulla Pohjois-Satakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Alueella sijaitsevia luontokohteita ovat esimerkiksi Lauhanvuoren kansallispuisto, Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto, Hämeenkankaan harjujakso, Kuninkaanlähde Kankaanpäässä ja Käskyvuori Kihniössä. [5][6] Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark hyväksyttiin Geopark-verkostoon toisena suomalaisena alueena heinäkuussa 2020.[7]
Lauhanvuori – Hämeenkangas Unesco Global Geopark sijaitsee yhdeksän kunnan alueella: ne ovat Isojoki, Jämijärvi, Kankaanpää, Karijoki, Karvia, Kauhajoki, Kihniö, Parkano ja Siikainen.[8]
Saimaa
Kolmanneksi suomalaiseksi geoparkiksi hyväksyttiin Saimaa Geopark huhtikuussa 2021. Geopark toimii Saimaalla Etelä-Savossa ja -Karjalassa kahdeksan kunnan alueella.[9][10]
Salpausselkä
Salpausselkä Geopark hyväksyttiin joukkoon 13. huhtikuuta 2022[11]. Salpausselkä Geopark koostuu Lahden, Hollolan, Asikkalan, Heinolan, Sysmän ja Padasjoen kuntien alueista[11]. Alueella sijaitsevat esimerkiksi Päijänteen kansallispuisto, Tiirismaan alue, Kelvenne, Pulkkilanharju, Paistjärven suojelualue, Kammiovuori, Vesijaon luonnonpuisto, Koreakoivu ja Kutajärvi [11] [12].
Lappajärven Kraatterijärvi
Lappajärven kraatterijärvestä tuli Suomen viides geopark vuonna 2024. Geopark sijaitsee Alajärven, Evijärven, Lappajärven ja Vimpelin kuntien alueella. Alueen merkittävä erityispiirre on kovassa kuumuudessa ja paineessa syntynyt kivilaji kärnäiitti.[13]
Suunnitteilla olevat Geoparkit
Suomessa on meneillään useita projekteja, jotka tähtäävät Geopark-jäsenyyteen. Niihin kuuluu muun muassa Karelia Geopark [14].
Pohjoismaissa
Tanskassa sijaitsevat Odsherred ja Vestjylland; Islannissa Katla ja Reykjanes; ja Norjassa Gea Norvegica, Magma sekä Trollfjell.[15]
Lähteet
Kirjallisuutta
- Zouros, N. (toim.): European Geoparks. Natural History Museum of the Lesvos Petrified Forest. Greece. ISBN 978-960-7646-91-0
