Georg Baronin

venäläinen/suomalainen sotilas ja tulkki

Georg Baronin (31. maaliskuuta 1895 Viipuri28. joulukuuta 1992) oli suomalainen Venäjän keisarillisen armeijan tykistöaliluutnantti ja Suomen armeijan luutnantti. Hän oli viimeinen elossa ollut Venäjän keisarillisessa armeijassa upseerina palvellut suomalainen.[1][2]

Baronin (kesk.) Vladimir Kirpitšnikovin kuulustelussa

Baroninin vanhemmat olivat Viipurin linnan komendantti, kapteeni Andrei Baronin ja Anna Baronin. Perheessä oli yhteensä neljä poikaa ja yksi tytär. Hän kävi Viipurin venäläistä reaalilyseosta 4 luokkaa. Vanhempien kuoltua Boronin ja hänen sisaruksensa joutuivat orpolasten kotiin Hatsinaan lähelle Pietaria. Boronin kävi täällä 7-luokkaisen lyseon loppuun. Hän pyrki vapaaehtoisena armeijaan ja palveli upseerioppilaana Konstantinin tykistöopistossa Hatsinassa, josta hän valmistui 1916 aliluutnantiksi.[1]

Baronin osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Minskin rintamalla toukokuusta 1916 lokakuuhun 1917. Hän palveli Siperialaisen 2. tarkka-ampujarykmentin 5. patterissa ja sitten 132. jalkaväkidivisioonan 132. erillisessä tykistöpatteristossa. Kerenskin hallituksen kukistuttua syksyllä 1917 Boronin haki eron armeijan palveluksesta ja Suomen kansalaisena hän palasi Suomeen vuoden 1917 lopulla.[1]|Suomessa Baronin suoritti asevelvollisuutensa Viipurin Rannikkotykistöpataljoonaan kuuluneessa Härkölän 6-tykkisessä patterissa toimien muun muassa patterin päällikkönä. Hänet määrättiin 4. elokuuta 1918 IV patteriston nuoremmaksi upseeriksi. Asevelvollisuuden suoritettuaan hän muutti Helsinkiin ja oli työssä eräässä kotelotehtaassa. Tilgmannin kirjapaino osti sitten tehtaan ja Baronin pääsi kirjapainon palvelukseen. Talvisodan aikana hän oli tulkkina II armeijakunnan esikunnassa ja jatkosodan aikana IV armeijakunnan esikunnassa. Baronin osallistui muun muassa Porlammin motista vangiksi jääneen kenraalimajuri Vladimir Kirpitšnikovin kuulusteluihin. Baronin ylennettiin sodan aikana luutnantiksi ja kotiutettiin jo jatkosodan aikana iän perustella. Baronin jatkoi sitten kirjaltajan työssä ja jäi eläkkeelle 1966.[1]

Baronin oli naimisissa Maria Waseniuksen (k. 1978) kanssa. Heillä oli kolme tytärtä ja kaksi poikaa, joista toinen oli Valdemar Baronin. Viimeksi Baronin asui nuorimman tyttärensä perheessä Helsingissä. Hän kuoli vuonna 1992 97-vuotiaana ja oli tällöin viimeinen elossa ollut Venäjän keisarillisessa armeijassa upseerina palvellut suomalainen.[1][2]

Lähteet