Hans Furler
Hans Furler (5. kesäkuuta 1904 – 29. kesäkuuta 1975) oli saksalainen poliitikko. Hän oli Euroopan parlamentin puhemiestä vastaavissa tehtävissä 1956–1958 ja 1960–1962.[1][2]
| Hans Furler | |
|---|---|
.jpg) | |
| Euroopan parlamentin puhemies | |
1956–1958 | |
| Edeltäjä | Giuseppe Pella |
| Seuraaja | Robert Schuman |
1960–1962 | |
| Edeltäjä | Robert Schuman |
| Seuraaja | Gaetano Martino |
| Kansanedustaja | |
1953–1972 | |
| Ryhmä/puolue | CDU |
| Vaalipiiri | Offenburg |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. kesäkuuta 1904 Lahr |
| Kuollut | 29. kesäkuuta 1975 (71 vuotta) Achern |
| Ammatti | juristi |
| Tiedot | |
| Puolue | Saksan kristillisdemokraattinen unioni CDU |
Furler opiskeli oikeustiedettä Freiburgissa, Berliinissä ja Heidelbergissä ja valmistui nopeasti ja hyvin arvosanoin. Hän sai opetusviran Karlsruhen yliopistossa jo 25-vuotiaana vuonna 1930. Toinen maailmansota vaikutti Furleriin syvästi ja sai hänet arvostamaan Ranskan ja Saksan välistä yhteistyötä ja koko Euroopan yhtenemistä. Hän liittyi CDU:hun vuonna 1952 ja nousi parlamenttiin seuraavana vuonna.Vuonna 1955 Furlerista tuli yksi Saksan 18 edustajasta Euroopan hiili- ja teräsyhteisön parlamentissa, ja jo seuraavana vuonna hän nousi sen puhemieheksi.[3]
Furlerin ensimmäisellä puhemieskaudella Hiili- ja teräsyhteisön jäsenet tekivät kaksi muuta sopimusta Euroopan talousyhteisöstä (ETY, EEC) ja Euroopan atomienergiayhteisöstä (Euratom). Kaikille kolmelle oli tulossa oma parlamentinkaltainen johtoelin, ja niiden välinen työnjako oli epäselvä. Fuhler esitti jo avajaispuheessaan 1956, että kaikkia kolmea yhteisöä johtamaan pitäisi valita yksi yhteinen Euroopan parlamentti. Hän onnistui tavoitteessaan, ja toukokuussa 1957 päätettiin valita kolmelle yhteisölle yhteinen johtoelin ja oikeusistuin. Yhteisen parlamentin, tai "yleiskokouksen" johtoon valittiin vuonna 1958 Robert Schuman. Furlerista tuli varapuheenjohtaja, ja hän ajoi seuraavaksi tämän toimielimen nimenmuutosta parlamentiksi. Se toteutui asteittain vuoteen 1987 mennessä. Vuonna 1960 Furler valittiin toiselle kaudelle Schumanin seuraajaksi. Toisella kaudellaan hän edisti parlamentin valintaa suorilla vaaleilla, muutos toteutui 1979.[3]