Hans von Euler-Chelpin
Hans Karl August Simon von Euler-Chelpin (15. helmikuuta 1873 Augsburg – 6. marraskuuta 1964 Tukholma) saksalaissyntyinen ruotsalainen biokemisti.[1] Hän sai vuonna 1929 Nobelin kemianpalkinnon yhdessä Arthur Hardenin kanssa sokerien käymisen ja sokerien käymiseen tarvittavien entsyymien tutkimisesta.[2]
| Hans von Euler-Chelpin | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. helmikuuta 1873 Augsburg, Saksa |
| Kuollut | 6. marraskuuta 1964 (91 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
| Kansalaisuus |  ruotsalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Berliinin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Hermann Emil Fischer |
| Instituutti | Göttingenin yliopisto Tukholman yliopisto |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Palkinnot |  Nobelin kemianpalkinto (1929) |
Von Euler-Chelpin syntyi Saksassa ja opiskeli kemiaa Berliinin yliopistossa Hermann Emil Fischerin ja A. Rosenheimin sekä fysiikkaa E. Warburgin ja Max Planckin johdolla. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1895. Valmistumisen jälkeen von Euler-Chelpin työskenteli 1896–1897 Göttingenin yliopistossa Walther Hermann Nernstin alaisena. Kesällä 1897 hän siirtyi Tukholmaan Svante Arrheniuksen laboratorioon.[3]
Hän oli ensimmäisessä avioliitossa merkittävän ruotsalaisen luonnontieteilijän Astrid Cleven kanssa. He saivat viisi lasta, joista Karin Stolpe oli kääntäjä ja Ulf von Euler-Chelpin (1905-1983) professori ja myös Nobel-palkittu.[4]