I’m with You (albumi)

Lopetettuaan Stadium Arcadium -kiertueensa vuonna 2007 yhtye päätti jäädä vuoden kestävälle tauolle, joka lopulta kesti yli kaksi vuotta. Tauon aikana yhtyeen basisti Flea opiskeli vuoden ajan musiikinteoriaa Etelä-Kalifornian yliopistossa.^[2] Yhtyeen kitaristi John Frusciante julkaisi kymmenennen sooloalbuminsa nimeltä The Empyrean. Yhtyeen rumpali Chad Smith perusti tauon aikana superyhtyeen nimeltä Chickenfoot, joka julkaisi albumin ja teki kiertueen Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Smith kertoi Billboard-lehdelle tauon olleen hänelle miellyttävä. Lisäksi hän perusteli taukoa: ”Ketään ei voi pakottaa soittamaan, silloin kun ei halua, tai ei ole valmis soittamaan – ei meidän yhtyeessämme.”^[3]

Vuonna 2009 Frusciante ilmoitti lähtevänsä yhtyeestä, jotta voisi keskittyä paremmin soolotuotantoonsa.^[4] Fruscianten korvaajaksi yhtyeeseen tuli yhtyeen läheinen ystävä ja soittokaveri Josh Klinghoffer, joka esiintyi ensimmäistä kertaa yhtyeen kanssa 29. tammikuuta 2010, Neil Youngille omistetussa konsertissa, jossa yhtye esitti Neil Youngin kappaleen ”A Man Needs A Maid”.^[5]

Yhtyeen laulaja Anthony Kiedis kertoi tauon olleen paikallaan. Hänen mukaansa yhtye työskenteli pitkään Stadium Arcadiumin kanssa, mikä oli uuvuttavaa, kuten albumeiden Californication ja By The Way teko.^[6] Myöhemmin Kiedis kertoi Spin-lehdelle, että Fruscianten lähtö yhtyeestä muutti sen jäsenten välistä kemiaa. ”Hän (Frusciante) oli jotain ainutlaatuista, joka muodosti soundimme.” Hän kertoi myös, että on jännittävää, että yhtyeessä on nyt uusi muusikko.^[7] Vaikka Fleakin kehui Klinghofferia siitä, että tämä ei ole täysin samanlainen kuin Frusciante, hän myönsi halunneensa lähteä yhtyeestä Fruscianten jätettyä sen. Hän päätti kuitenkin jäädä, huomattuaan rakastavansa yhtyettä ja etenkin Kiedisiä syvästi. ”Mietin, että jos John lähtisi yhtyeestä, en silloin itsekään haluaisi jatkaa siinä. Mutta kun hän oli lähtenyt, tunsin jonkin muuttuvan itsessäni, jolloin tunsin syvää rakkautta yhtyettä ja etenkin Anthonya kohtaan”, Flea kertoi.^[8]

Albumi levytettiin samassa studiossa, kuin vuoden 1999 menestysalbumi Californication.^[9] Yhtye alkoi kappaleiden tekemisen Klinghofferin kanssa 12. lokakuuta 2009, jolloin sai alkunsa kappaleet ”Brendan’s Death Song”, joka kertoo yhtyeen läheisestä ystävästä Brendan Mullenista ja osa kappaleesta ”Annie Wants a Baby”.^[10][11] Flea kertoi Stereogumille tehdyssä haastattelussa, että yhtye kirjoitti noin 60 kappaletta, yhdeksän kuukautta ennen studioon astumista Rick Rubinin kanssa.^[12] Tuottaja Rubin kertoi, että yhtye oli tuottelias levytysten aikaan. Yhtyeellä oli kasassa tarpeeksi kappaleita, joten se olisi voinut julkaista toisen, Stadium Arcadiumin kaltaisen, kaksilevyisen albumin. Vaikka yhtyeen oli vaikea olla jakamatta kaikkea materiaalia, heidän mielestä kappaleita oli kuitenkin liikaa ja he päättivät, että albumille tulisi 12 kappaletta, mutta koska yhtyeen jäsenet eivät pystyneet päättämään, mitkä 12 kappaletta he ottavat albumille, he päättivät, että albumille tuleekin 14 kappaletta.^[13] Rubin kertoi myös, että yhtyeen yhteistyö Josh Klinghofferin kanssa sujuu hyvin: ”Josh on fantastinen. Hän soitti monta vuotta yhdessä John Fruscianten kanssa ja hän on ollut kiertueella yhtyeen kanssa.” Rubin kertoi myös, että Fruscianten ja Klinghofferin soittotyylit eivät eroa paljon toisistaan.^[13]

Anthony Kiedis kertoi Spin-lehdelle, että osa albumin kappaleista mietittiin ja suunniteltiin eri tavalla, kuin ennen. Kiedis kertoi myös, että Flean musiikinteorian tiedoilla, yhtye pystyi kirjoittamaan kappaleita tarkemmin.^[7] Flean mukaan albumin kappaleet kirjoitettiin ensin sopimaan pianolle, jonka jälkeen ne sovitettiin kitaralle ja bassolle. Ennen yhtye kirjoitti kappaleet suoraan kitaralle ja bassolle.^[12] Flea kertoi myös Spin-lehdelle, että ”elämä ja kuolema ovat (albumin) pääteemoja”.^[11]

Albumia on inspiroinut afrikkalainen musiikki. Ennen albumin levytystä Josh ja Flea matkustivat Etiopiassa, mikä toi vaikutteita myös albumille.^[11] ”Se oli musikaalinen matka. Ulkoilimme joka päivä. Se oli kuin kesäleiri… sitten Flea eksyi ja eksyksissä ollessaan hän kävi läpi monenlaisia tunteita, jotka ovat heijastuneet albumille”, Klinghoffer kuvaili matkaa The Sun -lehdelle. Flea kertoi myös The Sun -lehdelle matkasta: ”Eksyin kaupungissa nimeltä Harar. Se oli todella ihmeellinen kokemus, joka todella muutti kaiken. Kun palasin kotiin, kerroin tarinan Anthonylle (Kiedis) ja hän kirjoitti siitä kappaleen.”^[14]

Albumin työnimenä oli Dr Johnny Skinz’s Disproportionately Rambunctious Polar Express Machine-Head.^[15] Kun albumille piti antaa varsinainen nimi, aluksi yhtye ajatteli nimetä albumin jonkun sen kappaleen mukaan. Kun Kiedis kertoi tämän tuottaja Rubinille, hän ei pitänyt ideasta, koska ”se saisi meidät vaikuttamaan siltä, että meillä ei olisi tarpeeksi ideoita”. Niinpä Kiedis alkoi miettiä sopivia vaihtoehtoja albumin nimeksi. Lopulta jokainen idea kuulosti huonolta, ”koska ne eivät pystyneet saavuttamaan albumin henkeä”. Lopulta yhtyeen kitaristi Josh Klinghoffer antoi Kiedikselle paperilapun, jossa lukee ”I’m With You”. Aluksi ehdotus aiheutti hämmennystä, mutta lopulta siitä tuli albumin nimi. Klinghoffer kertoi idean tulleen kuin tyhjästä, mutta se vaikutti täydelliseltä.^[16]

Kun Flealta kysyttiin, käyttikö yhtye huumeita albumin teon aikana, hän vastasi: ”Vedimme happoa jokaisena nauhoituspäivänä, me kaikki neljä”. Samassa haastattelussa Flea kertoi kuunnellensa levyn teon aikaan ”avantgardistista elektromusiikkia”, Rolling Stonesia ja Johann Sebastian Bachia.^[17]

Albumin kuvituksesta ja kansitaiteesta vastaa englantilainen taiteilija Damien Hirst.^[18]

Albumin julkaisupäivä oli Yhdysvalloissa 29. elokuuta. Muualla albumi julkaistaan aikaisemmin. Saksassa, Irlannissa ja Alankomaissa se julkaistiin 26. elokuuta.^[19][20][21] Albumi julkaistiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa 29. elokuuta.^[22] Suomessa albumi julkaistiin 26. elokuuta.^[23]

Albumin ensimmäinen single ”The Adventures of Rain Dance Maggie” julkaistiin 18. heinäkuuta.^[24] Single soitettiin maailmanlaajuisesti ensimmäistä kertaa radiossa 13. elokuuta, BBC:n Radio 1:ssä.^[25] Single on sittemmin saavuttanut neljä kärkisijaa, Billboardin Alternative Songs ja Rock Songs -listoilla,^[26] sekä Kanadan Alternative- ja Active Rock -listoilla.^[27] Alternative Songs -listan ykkössijalla yhtye sivuaa ennätystään listaykkösten määrissä listalla. Singlen myötä yhtyeellä on 12 listaykköstä kyseisellä listalla, mikä on enemmän kuin millään muulla yhtyeellä.^[28]

Albumin toinen single ”Monarchy of Roses” julkaistiin 14. marraskuuta 2011.

Julkaistuaan albumi saavutti suurta suosiota. Se sijoittui ensimmäisellä viikollaan listaykköseksi 17 maassa, kuten Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja listakakkoseksi kuudessa maassa.^[29] Vaikka albumista tuli nopeasti suosittu, ei se saavuttanut edellisen albumin, Stadium Arcadiumin, myyntilukuja ensimmäisellä viikollaan. Stadium Arcadium myi ensimmäisellä viikollaan 442 000 kappaletta, kun taas tämä albumi myi 229 00 kappaletta.^[30] Suomessa albumi myi kultaa toisena päivänään.^[31] Lisäksi se nousi listaykköseksi 16 maassa, iTunes Album Chart -listalla.^[32]

Albumin arvostelut

Vastaanotto
Arvostelupisteet
Julkaisu	Pisteet
Allmusic	[33]
Arist Direct	[34]
Plaza	[35]
Q	[36]
Rock Sound	[37]
Rolling Stone	[38]
Rumba	[39]
Spin	[40]
Uncut	[41]

Rock Sound -lehden journalisti Amy Bangsin mukaan yhtye on kehittänyt itselleen uraauurtavan soundin, jota se on muokannut albumilla, jonka kokeellisuudesta ”Monarchy of Roses” on hyvä esimerkki. Bangs kertoo, että ”Ethiopian” ja ”Look Aroundin” kaltaiset kappaleet edustavat yhtyeen perinteisempää funk-soundia. Kaiken kaikkeaan I’m With You edustaa sekä yhtyeen perinteistä että uutta muotoa. Arvosanaksi hän antaa albumille seitsemän tähteä kymmenestä.^[37]

Rumba-lehden Anton Vanha-Majamaan mukaan albumi on ”yhtyeen luonnottoman kehityskulun kulminaatio”. Hän vertasi yhtyettä U2:een ja The Rolling Stonesiin kirjoittamalla: ”Hikisistä funkkaajista kypsyi ryhmä mielikuvituksettomia setiä, jotka tyytyvät möyhimään omassa kliseesopassaan.” Flean ”iisisti funkkaavia bassokuvioita” hän kuvaa albumin mielenkiintoisimmaksi osaksi. Albumin ”harvinaiseksi huippukohdaksi” Vanha-Majamaa nimeää kappaleen ”Even You Brutus?”^[39]

Uncut-lehden journalisti John Lewis oli ensimmäinen, joka kirjoitti albumista arvostelun. Arvostelu löytyy lehden syyskuun numerosta vuonna 2011. Hänen mukaan ”albumilla on selvä, Fruscianten (John) kokoinen reikä, joka saa meidät ajattelemaan, mitä ominaisuuksia hän toi yhtyeeseen, siihen liittyessään. (…) Klinghofferilta puuttuu sama piikikäs kekseliäisyys, joka Frusciantella oli.” Lewisin mukaan kappaleet ”Ethiopia”, ”Look Around” ja ”Factory of Faith” kuulostavat ”Red Hot Chili Peppers -parodialta”. Lisäksi hän kuvasi kappaleen ”The Adventures of Rain Dance Maggie” kitarasooloa ”amatöörimäiseksi”. ”Silti, huonon materiaalin keskellä on kourallinen hyviä kappaleita, kuten ’Even You Brutus’, ’Happines Loves Company’ ja ’Police Station’”. Loppuarvosanaksi Lewis antoi albumille kolme tähteä viidestä.^[41]

Pääartikkeli: I’m With You tour

Kiertue on yhtyeen ensimmäinen neljään vuoteen. Se alkaa virallisesti 11. syyskuuta 2011, mutta tätä ennen yhtye pitää lämmittelyesityksiä Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Kiertueen on suunniteltu loppuvan vuonna 2013.^[42] Ensimmäiset esitykset olivat yksityis-esityksiä, 27. heinäkuuta Big Surissa ja 29. heinäkuuta Nevada Cityssä. Kummallakin kerralla yhtye soitti ensimmäistä kertaa sen uusinta materiaalia.^[43][44] Elokuussa yhtye esiintyi Aasiassa, ennen albumin julkaisua. Aasian kiertueen aikana The Mars Volta esiintyi yhtyeen kanssa.^[45] 30. elokuuta yhtye esiintyi Kölnissä. Konsertti lähetettiin satelliittien kautta elokuvateattereihin maailmanlaajuisesti.^[46] Varsinainen kiertue alkoi 11. syyskuuta Kolumbiasta.^[47] Etelä-Amerikan jälkeen kiertue jatkui lokakuun alusta joulukuun puoleenväliin saakka Euroopassa.^[47] Kiertue jatkuu vuonna 2012, jolloin yhtye esiintyi Yhdysvalloissa, Australiassa ja uudestaan Euroopassa.^[47] Yhtye poikkesi myös Suomessa 1. elokuuta 2012 ja esiintyi loppuunmyydyllä Ratinan Stadionilla.

Yhtye ilmoitti 18. heinäkuuta 2011 pitävänsä hyväntekeväisyyskonsetin, jolla kerätään varoja Flean perustamalle Silverlake Conservatory of Music -koululle. Konsertti pidettiin 24. elokuuta 2011 Club Nokia -kerholla, Los Angelesin keskustassa.^[48]

Kaikki kappaleet säv. ja san. Anthony Kiedis, Flea, Josh Klinghoffer ja Chad Smith.

Albumi

Singlet

Yhtye

• Flea – basso, piano, taustalaulu kappaleella "Happiness Loves Company"
• Anthony Kiedis – laulu
• Josh Klinghoffer – kitara, taustalaulu, kosketinsoittimet, basso kappaleella "Happiness Loves Company"
• Chad Smith – rummut, lyömäsoittimet

Muut muusikot

• Mike Bulger – trumpetti
• Lenny Castro – perkussio
• Greg Kurstin – piano (kappaleissa ”Goodbye Hooray”, ”Police Station” ja ”Even You Brutus?”)
• Mauro Refosco – perkussio

Tuotanto

• Greg Fidelman – nauhoittaja, miksaus (kappaleet ”Factory of Faith”, ”Even You Brutus?” ja ”Monarchy of Roses”)
• Jason Gossman – editoija
• Ryan Hewitt – nauhoittaja
• Chris Holmes – editoija
• Dana Nielsen – editoija
• Rick Rubin – tuottaja
• Andrew Schecps – miksaus, nauhoittaja

Muut

• Clara Balzary – valokuvaus
• Damien Hirst – taide
• Stephane Sednaoui – valokuvaus