Ihmistiede
Ihmistiede viittaa ihmistä tutkiviin tieteenaloihin, varsinkin humanistisiin ja yhteiskuntatieteisiin.[1]Ihmistieteillä tarkoitetaan ihmistä kulttuurioliona tutkivia tieteitä: yhteiskuntatieteitä, taidetieteitä, dokumenttitieteitä, kasvatustieteitä, politiikan tieteitä sekä auttamiseen ja terapiaan tähtääviä tieteitä.[2]
Ihmistieteiden luonne
Tarmo Kunnas on todennut, että humanististen ja yhteiskuntatieteellisten tieteiden tulisi tavoitella tietoa, jossa inhimillisen todellisuuden luonnollinen moniselitteisyys säilyisi. Ihmistä tutkivien tieteiden tulisi ottaa lähtökohdakseen, että kaikkea ilmiökenttää ei voi puristaa matemaattiseen tai loogiseen malliin.[3] Juha Varto kärjistää, etteivät luonnontieteellisen perinteen tiedekäsitys, siinä käytetyt tutkimusmenetelmät ja päämäärät missään kohdassa eivätkä miltään osin sovi tieteisiin, jotka tarkastelevat ihmistä kulttuurioliona.[2]
On olemassa näkemyksiä, joiden mukaan postmodernin tieteen syntyessä 1960–1970-luvun Ranskassa tieteen kriteerit alkoivat löystyä laajasti ihmistieteissä, erityisesti yhteiskunta- ja politiikkatieteissä. Näiden näkemysten mukaan tieteen suurin ongelma tällä hetkellä on, että monissa tutkimuksissa ajetaan jotakin agendaa tai ideologiaa. Eli tieteentekijä näkee tutkimustuloksissa juuri sitä, mitä haluaakin nähdä.[4]
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
- Raatikainen, Panu: Ihmistieteet ja filosofia. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-898-2.