Imukärhivilliviini
Imukärhivilliviini (Parthenocissus quinquefolia) on villiviineihin kuuluva köynnöskasvi[3]. Sen verso ja silmut ovat keväällä punaiset, toisin kuin säleikkövilliviinillä, jolla ne ovat vihreät. Imukärhivilliviini sietää hyvin alasleikkausta[4]. Lajike 'Engelmannii' eli tulivilliviini[5] on ainoa Suomessa viljeltävä imukärhivilliviinin lajike.
| Imukärhivilliviini | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Vitales |
| Heimo: | Viiniköynnöskasvit Vitaceae |
| Suku: | Villiviinit Parthenocissus |
| Laji: | quinquefolia |
| Kaksiosainen nimi | |
Parthenocissus quinquefolia | |
| Synonyymit | |
| |
| Katso myös | |
| |
Kuvaus
Varret ja lehdet
Imukärhivilliviini kasvaa noin 4–10 metriä korkeaksi, ravinteikkailla kasvupaikoilla se saattaa yltää 25 metrin korkeuteen.[6] Sen varsi ja oksat ovat karvattomia ja paljaita. Oksien kärjissä sijaitsevat kärhet, joita on yleensä 5–9 kappaletta ja vanhemmiten niihin kehittyvät imukuppimaiset kärkilevyt. Imukärhivilliviinin lehdissä viisi karvatonta lehdykkää, joiden lehtilaita on harvaan sahalaitainen ja lehtikanta on olematon tai sitä ei ole.[7][8]
Kukat
Imukärhivilliviinin kukat ovat tertuissa, jotka sijaitsevat lehtien alla. Kukkaperät ovat 1,5–2,5 millimetriä pitkiä. Nuput ovat soikeita ja vihertävänvaaleita, kooltaan noin 2–3 millimetriä. Kukat ovat väriltään valkoisia ja terälehdet ovat soikeat 1,7–2,7 millimetriä pitkiä. Emiö on kartiomainen. Heteiden palhot ovat noin 0,6–0,8 millimetriä pitkiä ja niiden päissä olevat ponnet 1,2–1,8 millimetriä.[7][8][9]
Hedelmä
Imukärhivilliviinin hedelmä on sinimusta marja, joka on kooltaan noin 10–12 millimetriä. Siinä on yleensä 1–4 soikeaa tai munanmuotoista, tyvestä kapeampaa siementä.[8] Marja on maultaan kitkerä ja on myrkyllinen.[6] Pienen määrän syöminen ei kuitenkaan yleensä aiheuta oireita.[9]
Levinneisyys ja kasvupaikat
Imukärhivilliviini on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista.[7][10] Luonnollisilla kasvupaikoillaan se kasvaa maata pitkin suikertelemalla ja nousee sieltä puiden ja pensaiden päälle. Pehr Kalm toi sen sieltä vuosina 1747–1751 tekemältään tutkimusmatkalta. Se kiipeää seiniä pitkin omin avuin kärhissä olevien tarttumalevyjen avulla, kun taas säleikkövilliviinin (Parthenocissus inserta), toisen Suomessa kasvatettavan villiviinin, kärhet kiertyvät tukiin.[7]
Sitä käytetään koristekasvina pihoilla ja talojen seinustoilla. Se saattaa aiheuttaa talojen julkisivuille vaurioita estämällä veden nopeaa poistumista rakenteista, ja sen juuristo sitoo vettä maahan pitäen sokkelien vierustan märkänä.[3] Suomessa sen kasvualueet ovat kasvuvyöhykkeillä I–IV.[7]
Kuvia
Tulivilliviini Parthenocissus quinquefolia ’Engelmannii’
Imukärhivilliviinin kukkia ja nuppuja.![Imukärhivilliviinin marjat ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita.[9]](//upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5a/Parthenocissus_quinquefolia_fructis.jpg/140px-Parthenocissus_quinquefolia_fructis.jpg)
Imukärhivilliviinin marjat ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita.[9]
![Imukärhivilliviinin marjat ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita.[9]](https://www.search.com.vn/wiki/fi/Tiedosto:Parthenocissus_quinquefolia_fructis.jpg)
Lähteet
- Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko: Köynnöskasvit, s. 130–131. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2733-8.
Viitteet
Aiheesta muualla
- Aho, Anna: Villiviinin siirto Viherpiha. 7.7.2006. Viitattu 31.10.2020.