Isku selkään
Isku selkään (Straight Time) on Ulu Grosbardin ohjaama yhdysvaltalainen rikoselokuva vuodelta 1978. Edward Bunkerin romaaniin Julmin peto (No Beast So Fierce, 1973) perustuva tarina kertoo kuvaa Max Dembon (Dustin Hoffman) ehdonalaista vankeutta, romanssia ja jalokiviryöstöä.[1]
| Isku selkään | |
|---|---|
| Straight Time | |
 | |
| Ohjaaja | Ulu Grosbard |
| Käsikirjoittaja | |
| Perustuu | Edward Bunkerin romaaniin No Beast So Fierce |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | David Shire |
| Kuvaaja | Owen Roizman |
| Leikkaaja |
|
| Lavastaja | Dick Lawrence |
| Pääosat | Dustin Hoffman |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | Warner Bros. |
| Ensi-ilta | 1978, Suomessa 1979 |
| Kesto | 115 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pääosanäyttelijä Dustin Hoffman on ohjannut osan elokuvan kohtauksista, mutta hän ei pitänyt kaksoisroolistaan vaan ohjaajaksi otettiin Ulu Grosbard. Hoffman pitää kuitenkin Iskua selkään yhtenä parhaista elokuvistaan. Hän palasi ohjaajan tehtävään vasta yli 30 vuotta myöhemmin elokuvassa Kvartetti (2012).[2]
Rooleissa
| Dustin Hoffman | … | Max Bembo |
| Theresa Russell | … | Jenny Mercer |
| Harry Dean Stanton | … | Jerry Chue |
| Gary Busey | … | Will Darin |
| M. Emmet Walsh | … | Earl Frank |
| Kathy Bates | … | Selma Darin |
Vastaanotto
Elitisti-elokuvasivuston Lasse Tapionsalon mielestä Isku selkään vahvistaa entuudestaan käsitystä 1970-luvusta yhtenä amerikkalaiselokuvan luovimmista kausista: ”Vanhan pöhöttyneen järjestelmän murruttua tuoreet tekijät pääsivät virkistämään kankaita elämän makuisilla tarinoillaan, joista tämä pieni helmi on vahva näyte.”[3] Helsingin Sanomien Helena Ylänen piti elokuvaa sensitiivisenä ja kelvollisena kuvauksena vankilasta vapautuvasta murtomiehestä, mutta näki siinä pientä teennäisyyttä ja harmitteli elokuvan loppuratkaisussa ilmenevää näkökulman kaventumista: Dustin Hoffmanin esittämällä päähenkilöllä ei olekaan niin avoimia mahdollisuuksia kuin katsojalle on tarinan kuluessa uskoteltu[4].
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[5]