Itsekorostusvinouma

Itsekorostusvinouma tai itsetehostusvinouma^{[huom 1]} (englannista self-serving bias) on kognitiivinen tai havaitsemiseen liittyvä prosessi, jonka taustalla on tarve ylläpitää ja vahvistaa omaa itsetuntoa tai taipumus nähdä itsensä liian suotuisassa valossa.^[1][2] Tämä perustuu käsitykseen, jossa yksilöillä on taipumus selittää omat menestyksensä sisäisillä tekijöillä, kuten kyvyillä tai ponnisteluilla, mutta omat epäonnistumisensa ulkoisilla tekijöillä, kuten huonolla onnella tai epäreiluilla olosuhteilla.^[3]

Kun ihmiset hylkäävät negatiivisen palautteen pätevyyden, keskittyvät omiin vahvuuksiinsa ja saavutuksiinsa mutta sivuuttavat omat virheensä ja epäonnistumisensa tai ottavat enemmän kunniaa ryhmän työstä kuin antavat muille jäsenille, he suojelevat itsetuntoaan uhkalta ja loukkaukselta. Nämä kognitiiviset ja havaitsemiseen liittyvät taipumukset ylläpitävät harhoja ja virheitä^[4]. Ne myös tyydyttävät itsetunnon tarvetta^[4]. Esimerkiksi opiskelija, joka selittää hyvän arvosanan tentissä omalla älykkyydellään ja valmistautumisellaan, mutta huonon arvosanan opettajan huonolla opetustaidolla tai epäreiluilla tenttikysymyksillä, saattaa osoittaa itsekorostusvinoumaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että samanlaisia selityksiä tehdään erilaisissa tilanteissa, kuten työpaikalla,^[5] ihmissuhteissa,^[6] urheilussa,^[7] ja kuluttajapäätöksissä.^[8]Sekä motivaatioprosessit (esim. itsensä arvioiminen, itsensä esittäminen muille) että kognitiiviset prosessit (esim. hallintakäsitys, itsetunto) vaikuttavat itsekorostusvinoumaan.^[9]

Vinoumassa on sekä kulttuurienvälisiä (esim. individualististen ja kollektivististen kulttuurien erot) sekä erityisiä kliinisiä väestöryhmiä, kuten masentuneita koskevia näkökohtia.^[10][11] Suurin osa tutkimuksista, jotka ovat tutkineet sitä, miten ihmiset selittävät omia onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan, ovat kysyneet osallistujilta heidän omia näkemyksiään siitä, mikä vaikutti heidän tuloksiinsa. Nämä näkemykset on saatu joko muuttamalla kokeellisesti tehtävien vaikeutta tai lopputulosta tai kysymällä osallistujilta heidän kokemuksistaan oikeissa elämäntilanteissa.^[3] Jotkut nykyaikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin siirtäneet painopistettään fysiologisiin manipulaatioihin, kuten tunteiden herättämiseen ja hermoston aktivoimiseen, yrittääkseen ymmärtää paremmin biologisia mekanismeja, jotka vaikuttavat itsetehostusvinoumaan.^[12][13]