Jiajing

Koska Zhu Houcong oli keisari Hongzhin veljenpoika, häntä ei kasvatettu vallan­perijäksi. Vuonna 1521 valta­istuin kuitenkin tuli tyhjäksi, kun Hongzhin poika, keisari Zhengden äkillisesti kuoli lapsettomana. Tuolloin 14-vuotias Zhu Huocong valittiin uudeksi keisariksi, ja tällöin hän muutti isänsä läänitys­alueilta läheltä nykyistä Zhongxiangia, Hubein maa­kunnasta, Pekingiin.

Kun Zhu Houcongista tuli keisari Jiajing, hänen vanhempansa korotettiin kuolemansa jälkeen "kunnoitettavaan" keisarilliseen arvoon, ja heille rakennettiin keisarillisen tyylinen Xianling-mausoleumi lähelle Zhongzxiangia.^[2]

Vakiintunut tapa edellytti, että jos keisari ei ollut edellisen keisarin suora jälkeläinen, edellisen keisarin oli adoptoitava seuraajansa, jotta katkeamaton keisarien sarja säilyisi. Ehdotettiin­kin, että Jiajing julistettaisiin Zhengden adoptio­pojaksi tämän jo kuoltua, mutta keisari Jiajing ei hyväksynyt tätä ratkaisua vaan päätti sen sijaan, että hänen isänsä oli julistettu keisariksi kuolemansa jälkeen. Tästä käytyä kiistaa nimitetään "suureksi riitti­kiistaksi". Keisari Jiajing sai tahtonsa läpi, ja sadat hänen vastustajansa joko karkottiin valtakunnan syrjäisimmille seuduille, ruoskittiin tai teloitettiin. Karkotettujen joukossa oli muun muassa huomattava runoilija Yang Shen.^[3]

Jiajing tuli tunnetuksi julmana ja itseään korostavana keisarina. Hän myös päätti asettua asumaan Pekingin Kielletyn kaupungin ulkopuolelle voidakseen elää eristyksissä. Hän löi valtiolliset asiat laimin ja uskoi ne kokonaan eräille epä­päteville henkilöille kuten Zhang Congille ja Yan Songille. Vähitellen Yan Song ja hänen poikansa Yan Shifan, joka pääsi tähän asemaan isänsä poliittisen vaikutus­vallan tuloksena, tulivat hallituksen johtoon, ja heitä jopa nimitettiin "ensimmäiseksi ja toiseksi pääministeriksi". Heitä arvostelivat ja jopa rankaisivat lojaalit henkilöt kuten Hai Rui ja Yang Xusheng, mutta heidän arvosteluaan ei keisari lainkaan ottanut huomioon. Sen sijaan Hai Rui ja monet muut lojaalit ministerit ennen pitkää erotettiin viroistaan tai teloitettiin. Vuodesta 1539 lähtien Jiajing ei edes tavannut ministereitään. Lähes 25 vuoteen hän ei suostunut antamaan virallisia audienssieja, vaan ilmaisi toiveensa eunukkien ja virka­miesten välityksellä. Vain Yan Song, muutama eunukki ja taolaiset papit pääsivät koskaan tapaamaan keisari Jiajingia. Tämä johti vähitellen korruptioon Ming-hallituksen kaikilla tasoilla. Kuitenkin Jiajing oli lahjakas ja ponnisteli valvoakseen hovia.^[4]

Jiajingin säälimättömyys johti myös siihen, että hänen jalkavaimonsa yrittivät lokakuussa 1542 murhata hänet kuristamalla hänen nukkuessaan. Ryhmä palatsin tyttöjä, jotka olivat saaneet tarpeekseen Jiajingin julmuudesta, päätti lyöttäytyä yhteen murhatakseen keisariin. Yksi heistä yritti kuristaa keisarin hänen hiuksiinsa kiinni­tetyillä nauhoilla, kun taas muut pitivät kiinni hänen käsi­varsistaan ja sääristään, mutta kun he yrittivät sitoa solmun hänen kaulansa ympärille, he eivät onnistuneet kiristämään sitä. Samaan aikaan osa nuorista tytöistä joutui pakokauhun valtaan, ja yksi heistä, Zhang Jinlian, juoksi keisarinnan luo. Sala­hanke tuli ilmi, ja keisarinnan käskystä kaikki siihen osallistuneet tytöt, mukaan luettuna keisarin jalka­vaimot Duan ja Ning, teloitettiin leikkaamalla heidät vähä vähältä kappaleiksi, ja heidän perheensäkin surmattiin.^[5][6]

Ming-dynastian hallitessa oli pitkään vallinnut rauha, mutta vuonna 1542 mongoli­johtaja Altan Khan alkoi uhata Kiinaa sen pohjois­rajoilla. Vuonna 1550 hän pääsi tunkeutumaan Pekingin esi­kaupunkeihin saakka. Lopulta keisari teki hänen kanssaan sopimuksen, joka lopetti vihollisuudet ja soi hänelle eräitä kauppa­oikeuksia. Valtakuntaa oli puolustettava myös kaakkois­rannikolle hyökänneiltä merirosvoilta,^[7] jotka voitettiin pääasiassa kenraali Qi Jiguangin ansioista.

Vuonna 1550 Pekingiä alettiin laajentaa Ulomman kaupungin alueelle.^[8]

Jianjingin hallitessa vuonna 1556 Kiinassa sattui Shaanxin maanjäristys, kaikkien aikojen eniten kuolon­uhreja aiheuttanut maan­järistys. Siinä sai surmansa noin 800 000 henkilöä.

Jianjing oli taolaisuuden vannoutunut kannattaja ja pyrki saamaan buddha­laisuuden syrjäytetyksi. Vuoden 1542 murhayrityksen jälkeen hän muutti pois keisarillisesta palatsista ja asui siitä lähtien yhdessä Shanin, 13-vuotiaan pienen ja hoikan tytön kanssa, joka vastasi Jiajingin seksuaalisia mieltymyksiä. Hän kiinnitti pää­huomionsa taolaisuuden edis­tämi­seen samaan aikaan, kun hän laiminlöi keisarille kuuluneet velvollisuudet. Hän rakennutti kolme taolaista temppeliä, Auringon, Maan ja Kuun temppelit, sekä laajensi Taivaan temppeliä lisäämällä siihen "Maallisen vuoren". Vuosien kuluessa Jiajingin omistautuminen tao­laisuudelle tuli keisari­kunnalle suureksi taloudelliseksi taakaksi ja herätti vastustusta kautta maan.

Varsinkin viimeisinä vuosinaan Jiajing käytti paljon aikaa alkemiallisiin töihin yrittäessään löytää lääkkeitä, jotka piden­täisivät hänen elin­ikäänsä. Hän myös hankki pakolla hoviinsa varhais­teini-ikäisiä tyttöjä ja harjoitti seksuaalisia toimintoja siinä toivossa, että ne vahvistaisivat häntä sen lisäksi, että hän käytti voimakkaita eliksiireinä pidettyjä aineita. Hän antoi taolaisille papeille tehtäväksi kerätä kaikkialta valta­kunnasta harvinaisia mineraaleja eliksiirien valmistusta varten. Osa niistä sisälsi elohopeaa, minkä vuoksi ne väistämättä aiheuttivat tervey­dellisiä haittoja.

Jiajingin hallitsijakausi oli Ming-dynastian toiseksi pisin ja kesti 45 vuotta. Hän kuoli vuonna 1567, mahdollisesti hänen eliksiireiksi uskomiensa, elohopeaa sisältävien aineiden aiheuttamaan myrkytykseen, ja häntä seurasi keisarina hänen poikansa Longqing. Hänen pitkän hallitsija­kautensa aikana dynastia oli vakaa, mutta laimin­lyömällä viralliset velvollisuutensa hän vaikutti osaltaan siihen, että 1500-luvun lopulla dynastia rappeutui. Myöhemmin samalla vuosi­sadalla hänen pojan­poikansa, keisari Wanli, meni huonossa hallitustavassa vielä pidemmälle.

Pojat

Tyttäret