Joachim Streich

Pelaajaura

Streich pelasi juniorina Aufbau Wismarin ja TSG Wismarin joukkueissa, joista hän siirtyi Hansa Rostockiin vuonna 1967.^[3] Streich nousi seuran edustusjoukkueeseen kaudeksi 1969–1970 ja onnistui ensimmäisellä pääsarjakaudellaan tekemään seitsemän maalia.^[4] Rostock sijoittui kauden päätteeksi kolmanneksi viimeiseksi ja säilytti sarjapaikkansa.^[5] Seuraavalla kaudella Streich onnistui maalinteossa kuusi kertaa^[4], mutta joukkueen sijoitus parani ja Rostock oli sarjan kahdeksas.^[5] Kaudella 1971–1972 hän löi itsensä läpi ja teki kaksitoista maalia. Seuraavalla kaudella Streich teki kolmetoista maalia ja kaudella 1973–1974 hän teki neljätoista maalia 23 ottelussa.^[4] Maalimäärällä Streich oli sarjan toiseksi paras maalintekijä Hans-Bert Matoulin jälkeen.^[6] Hänen viimeiseksi kaudekseen Rostockissa jäi kausi 1974–1975, joka päättyi seuralta putoamiseen pääsarjasta.^[7] Kyseisellä kaudella Streich teki kuusi maalia.^[4]

Putoamisen johdosta Streich siirtyi 1. FC Magdeburgiin vuonna 1975.^[8] Ensimmäisellä kaudellaan hän teki kolmetoista maalia kahdessakymmenessä ottelussa.^[4] Magdeburg sijoittui sarjassa kolmanneksi Dynamo Dresdenin voitettua mestaruuden.^[5] Seuraavalla kaudella Streich paransi maalimääräänsä ja teki seitsemäntoista maalia.^[4] Maalimäärällä hän voitti ensimmäistä kertaa Oberligan maalikuninkuuden.^[9] Samana kautena Magdeburg paransi viime kauden sijoitustaan ja sijoittui hopealle Dresdenin vietyä sarjamestaruuden. Myös seuraavana kautena seura sijoittui hopealle Dresdenin jälkeen.^[5] Vuonna 1978 Magdeburg selviytyi cup-finaaliin ja voitti Dynamo Dresdenin maalein 1–0.^[10] Streichin paras kausi maalien valossa oli kausi 1978–1979, jolloin hän teki 23 maalia. Tämä on hänen kausikohtainen ennätyksensä^[4] ja samalla hän voitti toista kertaa sarjan maalikuninkuuden.^[11] Kolmannen kerran Streich voitti maalikuninkuuden kaudella 1980–1981 kahdellakymmenellä maalillaan.^[12] Viimeistä eli neljättä kertaa Streich juhli Oberligan maalitilaston voittoa kaudella 1982–1983. Tällöin Streich teki yhdeksäntoista maalia.^[13] Samana vuonna Magdeburg pelasi DDR:n cup-finaalissa. Streich teki kaksi maalia FC Karl-Marx-Stadtia vastaan joukkueen voitettua maalein 4–0.^[10] Hänen viimeiseksi pääsarjakaudekseen jäi kausi 1984–1985. Streich teki kahdeksantoista maalia^[4] ja Magdeburg sijoittui sarjan viidenneksi.^[5]

Maajoukkue-ura

Streich edusti maatansa alle 18- ja 23-vuotiaissa. Hän oli mukana alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa vuonna 1969, jolloin DDR saavutti EM-hopeaa.^[2] Streich pelasi ensimmäisen aikuisten maaottelunsa vuonna 1969, jolloin DDR kohtasi Irakin. Ensimmäisen maajoukkuemaalinsa hän teki Tšekkoslovakiaa vastaan kaksi vuotta myöhemmin.^[14] Hän oli mukana olympia-pronssia vuonna 1972 voittaneessa joukkueessa.^[15] Olympialaisissa Streich pelasi seitsemän ottelua ja teki kuusi maalia.^[16] Hänet valittiin myös vuoden 1974 MM-kilpailuissa maata edustaneeseen joukkueeseen. Streich onnistui kisoissa maalinteossa kaksi kertaa neljän ottelun aikana.^[17] Viimeisen kerran hän edusti maataan vuonna 1984 ottelussa Jugoslaviaa vastaan.^[14]

Valmennusura

Heti lopetettuaan ammattilaisuran Streich siirtyi Magdeburgin päävalmentajaksi.^[18] Hänen aikanaan seura ei saavuttanut suurtakaan menestystä Oberligassa. Vuonna 1988 seura sijoittui seitsemänneksi, mikä oli huonoin sijoitus sitten vuoden 1970, jolloin Magdeburg oli kahdeksas. Suurin saavutus Streichilta oli joukkueen valmentaminen kolmannelle sijalle kauden 1989–1990 päätteeksi.^[5] Viiden seurassa vietetyn kauden jälkeen hän vaihtoi Eintracht Braunschweigiin. 2. Bundesliigassa pelannut Braunschweig sijoittui hänen johdollaan kolmanneksitoista kaudella 1990–1991.^[19] Yhden kauden jälkeen Streich palasi kolmannelle sarjatasolle pudonneeseen Magdeburgiin vuodeksi. Joulukuussa 1996 Streich siirtyi FSV Zwickaun päävalmentajaksi ja valmensi seuraa kauden loppuun asti. Tämän jälkeen hän ei valmentanut.^[20]

^[15]

• FDGB-Pokal: 1978, 1979, 1983
• DDR:n vuoden jalkapalloilija: 1979, 1983
• DDR-Oberligan maalikuninkuus: 1977, 1979, 1981, 1983
• Olympiapronssia: 1972