Joachim du Bellay
Joachim du Bellay ( ransk. [ʒoaʃɛ̃ dy bɛlɛ]) (noin 1522 tai 1525 Liré, Ranska[1][2][3] – 1. tammikuuta 1560[4] Pariisi) oli ranskalainen runoilija, prosaisti ja kriitikko. Hän kehitti ranskan kieltä huomattavasti 1500-luvulla, ja hänet nimitettiin Ranskan hovirunoilijaksi.[5]
| Joachim du Bellay | |
|---|---|
,.png) Joachim du Bellay | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1522 tai 1525 |
| Kuollut | 1560 (noin 35–38-vuotiaana) |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Kirjallinen suuntaus | Plejadit |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
Du Bellay oli Plejadien runoilijaryhmän perustajia, ja hän kirjoitti ryhmän manifestin La Défense et illustration de la langue française vuonna 1549. Pierre de Ronsardin ohella hän oli ryhmän huomattavin runoilija.[5] Kardinaali Jean du Bellay kutsui hänet 1550 sukulaisenaan Roomaan taloudenhoitajakseen. Täällä paavillisen hovin vehkeilyt ja turmelus saivat du Bellayn piilevän satiirisen suonen pulppuamaan. Hän joutui herransa epäsuosioon ja palasi Ranskaan vuoden 1555 vaiheilla.[3]
Du Bellay oli ensimmäinen merkittävä ranskalainen sonettirunoilija.[5] Italiassa syntyivät sonettikokoelmat Antiquitez de Rome (1558) ja Regretz (1559). Ne sekä niinikään Italiassa syntyneet Jeux rustiques (1558) ja 1557 kirjoitettu Poète Courtisan perustivat du Bellayn merkityksen runoilijana. Runoilijan viimeisiä vuosia katkeroittivat toimeentulohuolet. Du Bellayn teokset julkaisi Charles Marty-Laveaux (1866–1867). Uuden laitoksen toimitti Alphonse Séché (1903).[3]
Suomennettu runo
- Viljanpuija tuulille (D'un Vanneur de blé, aux Vents), suom. Aale Tynni, antologiassa Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1957, 1974 ISBN 951-0-06216-2, WSOY 2004 ISBN 951-0-29121-8[6]
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joachim du Bellay Wikimedia Commonsissa
