Juhannusruusu
Juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena') on pimpinellaruusuihin kuuluva ruusulajike,[1] jolle on tunnusomaista Suomessa juhannuksen aikaan aukeavat, puolikerrannaiset, kermanvalkoiset kukat.[2]
| Juhannusruusu | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Suku: | Ruusut Rosa |
| Laji: | spinosissima pimpinellaruusu |
| Lajike: | 'Plena' |
| Synonyymit | |
| |
| Katso myös | |
Juhannusruusua on viljelty Suomessa 1800-luvun alkupuolelta lähtien ja se kuuluu Suomen historiallisiin ruusuihin. Suomessa juhannusruusu on hyvin yleinen, ja sen kasvuvyöhyke yltää Lappiin saakka.[3][4] Muualla maailmassa juhannusruusu on harvinainen. Juhannusruusun ruotsinkielisiä nimiä ovat fylld pimpinellros[1] tai Finlands vita ros ja englanninkielinen nimi Finnish White Rose.[5]
Alkuperä
Juhannusruusun alkuperää ei tunneta, mutta sen on arveltu kulkeutuneen Suomeen Venäjältä.[5] Kerrannaisia kukkia lukuun ottamatta juhannusruusu muistuttaa luonnonvaraista pimpinellaruusua. Juhannusruususta on olemassa Suomessa useita eri kantoja, jotka poikkeavat hiukan toisistaan.[6]
Luonnonvaraisen pimpinellaruusun päälevinneisyysalue on Länsi-, Keski- ja Etelä-Euroopassa, mutta pohjoisimmillaan sitä kasvaa Norjassa ja Islannissa saakka. Idässä sen levinneisyysalue ulottuu Länsi-Siperiaan ja etelässä Algeriaan ja Iraniin.[7]
Luonnonvaraisten pimpinellaruusujen jalostus alkoi Skotlannissa noin vuonna 1790. Pimpinellaruusujen kutsuminen skotlantilaisiksi ruusuiksi (Scotch rose)[8] juontaa juurensa tältä ajalta. Perthistä kotoisin ollut puutarhuri Robert Brown risteytti luonnonvaraisen pimpinellaruusun useiden tuon ajan viljeltyjen ruusujen kanssa. Viljellyt lajikkeet olivat pääosin pimpinellaruusulle läheisiä Rosa foetidan, Rosa hugoniksen, Rosa primulan ja Rosa sericean risteymiä, mutta joukossa oli myös syysdamaskonruusun lajikkeita. Pimpinellaruusuja jalostettiin myös Ranskassa ja Pietarissa Venäjällä, jossa tsaarin puutarhuri Karl-August Freundlich jalosti niistä useita kauniita kerrannaiskukkaisia lajikkeita.[9]
Kuvaus
Juhannusruusu kasvaa 1,5–2 metriä korkeaksi versoiltaan ja oksiltaan pystyksi pensaaksi. Versot ovat tiheäpiikkiset. Vanhetessaan versot muuttuvat tummanruskeiksi. Lehdet ovat pienikokoiset, himmeän vihreät. Lehdyköitä niissä on 7–9 kpl. Kukinta alkaa juhannuksen tienoilla ja kestää pari viikkoa. Kukat ovat puolikerrannaisia, kermanvalkoisia, keskeltä kellertäviä, halkaisijaltaan 5–8 cm. Heteet ovat keltaisen ruskeat. Ruusu kukkii toisen vuoden versoilla. Kukinta on runsas erityisesti aurinkoisella paikalla. Vasta-auenneen kukan tuoksu on voimakas ja miellyttävä, makea ruusun tuoksu.[10][5] Kiulukat ovat muodoltaan pallomaiset, halkaisijaltaan 1–1,5 cm, kypsinä himmeän mustia. Juhannusruusu kasvattaa runsaasti juurivesoja.[11][3][5][12]
Juhannusruusu viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisalla kasvupaikalla, tuoreessa, runsasmultaisessa, vettä läpäisevässä maaperässä. Lajike menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I–VII.[12]
