Mataramin kuningaskunta
Mataram oli hindulais-buddhalainen kuningaskunta nykyisessä Indonesiassa, Jaavan saaren keskiosissa 732–1045. Sen kukoistuskausi oli 700–900-luvuilla.[1][2]
| Mataramin kuningaskunta | |
|---|---|
732–1045 | |
| |
| Valtiomuoto | kuningaskunta |
| Pääkaupunki | Keski-Jaavalla: Mdan i Bhumi Mataram, Mamrati ja Poh Pitu Itä-Jaavalla: Mdan i Tawlang, Mdan i Watugaluh ja Mdan i Wwatan |
| Uskonnot | hindulaisuus, buddhalaisuus |
| Historia | |
| – perustaminen | 732 |
| – kukoistus | 732–928 |
| – Sailendran valloitus | 852 |
| – Srivijaya tuhoaa pääkaupungin | 1006 |
| – kuningaskunnan jako kahteen osaan | 1045 |
| Seuraaja(t) | Kedirin kuningaskunta, Janggala |
Mataramin pääkaupunki siirrettiin 929 saaren itäosiin lähelle nykyistä Jombangia. Syyksi on oletettu Merapin tulivuorenpurkausta 928 tai 929. Srivijaya tuhosi pääkaupungin 1006 ja kuningaskunta muodostettiin uudelleen 1019 Kahuripanin nimellä. Kuningaskunta lakkasi olemasta 1045, kun kuningas Airlangga jakoi sen kahdelle pojalleen.[1]
Mataramin kuninkaat tunnetaan lähinnä kulttuuritekojensa takia, ja niistäkin on ristiriitaisia tietoja. Kuningas Daksa rakennutti ilmeisesti monumentaalisen Prambananin hindutemppelin, joka on kuulunut UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuodesta 1991. Viimeinen kuningas Dharmawangsa määräsi Mahabharatan kääntämisen vanhalle jaavan kielelle.[1]
Historia
Mataramin kuningaskunta
Varhaisin maininta Mataramin kuningaskunnasta on Canggalin piirtokirjoitus vuodelta 732. Siinä kerrotaan, kuinka kuningas Sanjaya pystytti 6. lokakuuta 732 lingan lähelle Gunung Wukirin huippua. Piirtokirjoitus mainitsee myös, että ennen Sanjayaa hallitsijana oli hänen isänsä kuningas Sanna. Sanjayan ansiona pidetään ensimmäisen yhtenäisen jaavalaisen valtion muodostamista. Kiinalaisten lähteiden mukaan pääkaupunkia oli siirretty pari sataa kilometriä itään päin joskus vuosien 742 ja 755 välillä. Syytä tähän kronikka ei kuitenkaan kerro. Syynä on arveltu olevan Sailendran kuningaskunnan nousu. [3][4]
Mataramin kuningas Pikatan valloitti Sailendran kuningaskunnan noin 852 ja Sailendran prinssi Balaputra pakeni Srivijayaan, jonka hallitsijaksi Balaputra sittemmin nousi. Kuningas Balitungin ajalta (898–910) on löydetty piirtokirjoituksia, joissa ensimmäisen kerran mainitaan Mataram nimeltä. Balitungin jälkeen kuninkaaksi nousi 910 Daksan, jonka aikana Prambanan temppelin rakentaminen on oletettavasti aloitettu.[1]
Kuningas Mpu Sindok nousi valtaan 929 ja siirsi Mataramin pääkaupungin seuraavien vuosien aikana saaren itäosiin lähelle nykyistä Jombangia. Siirron syyksi on arveltu Merapin tulivuorenpurkausta 928 tai 929. Toisena syynä on voinut olla uuden pääkaupungin edullisempi sijainti kauppareittien lähellä. Sotilaallisista syistä siirtoa tuskin kuitenkaan tehtiin, sillä uusi sijainti oli haavoittuvaisempi Srivijayan hyökkäyksille kuin aikaisempi. [1][4]
Kuningas Dharmavamsa (hallitsi 985–1006) valloitti Balin ja perusti siirtokunnan Länsi-Kalimantaniin. Vuonna 990 Dharmavamsa yritti valloittaa Srivijayan ja Palembangin mutta epäonnistui. Sotatila jatkui kuitenkin ainakin 990–992, sillä Srivijayan Kiina-lähettiläs ei näinä vuosina yrityksistään huolimatta pystynyt palaamaan kotiinsa. Srivijaya teki kostoiskun Mataramiin 1006, jossa sen pääkaupunki tuhottiin ja Dharmavamsa tapettiin. Dharmavamsan 15-vuotias perillinen Airlangga onnistui kuitenkin pakenemaan.[5][1][6]
Kahuripanin kuningaskunta
Srivijayan hyökkäyksen jälkeen Mataramissa alkoi vuosia jatkunut sekasorron aika, joka päättyi, kun Airlangga perusti kuningaskunnan uudelleen 1019 Kahuripanin nimellä. Airlangga yhdisti Mataramin jäänteet Itä-Jaavalla, Keski-Jaavalla ja Balilla. Hän myös solmi rauhan Srivijayan kanssa. 1020- ja 1030-luvuilla Kahuripanin vaikutusvalta alueella kasvoi sitä mukaa kuin Srivijayan valta heikkeni. Pohjois-Jaavan satamakaupungeista (muun muassa Surabaya) tuli tärkeitä kaupankäyntikeskuksia. 1030 Airlangga meni naimisiin Srivijayan kuninkaan Sangrama Vijayottungavarmanin tyttären kanssa.[5][1]
Kahuripan lakkasi olemasta 1045, kun kuningas Airlangga luopui vallasta, jakoi valtakuntansa kahdelle pojalleen ja vietti elämänsä neljä viimeistä vuotta askeettina. Kahuripanin seuraajavaltiot olivat Panjalu eli Kedirin kuningaskunta ja Janggala.[1]
Mataramin alueelle syntyi 1500-luvulla samanniminen Mataramin sulttaanikunta.
Luettelo hallitsijoista
Mataram
Mataramin varhaisten hallitsijoiden hallituskaudet perustuvat piirtokirjoituksista saatuihin tietoihin, joiden tulkinta ei aina ole yksiselitteistä ja osittain myös koska useat piirtokirjoitukset ovat jääneet keskeneräisiksi. Useimmat hallitsijat olivat kuninkaita, mutta esimerkiksi Gulasta (hallitsi 827–829) ei tiedetä, oliko hän kuningas vai kuningatar.[7]
| Vuodet | Hallitsija | Huomiota | Lähde |
|---|---|---|---|
| ? – ? | Sanna | Canggalin piirtokirjoituksen mukaan Sanjayjan edeltäjä | [3] |
| 717–746 | Sanjaya | [8] | |
| 746–784 | Panangkaran | [8] | |
| 784–803 | Panaraban | [8] | |
| 803–827 | Warak | [8] | |
| 827–829 | Gula | [8] | |
| 829–847 | Garung | [8] | |
| 847–855 | Pikatan | [8] | |
| 855–885 | Kayuwangi | [8] | |
| 885–885 | Tagwas | [8] | |
| 885–887 | Dewindra | [8] | |
| 887–887 | Bhandra | [8] | |
| 887–894 | ei kuningasta | [8] | |
| 894–898 | Wunkalhumalang | [8] | |
| 898–910 | Balitung | [8] | |
| 910–919 | Daksa | [1] | |
| 919–921 | Tulodong | [1] | |
| 921–924 | ei kuninkaita | ||
| 924–929 | Wawa | [1] | |
| 929–947 | Mpu Sindok | [1] | |
| 947–985 | Sri Isyana Tunggawijaya | kuningatar | [1] |
| 985–1006 | Dharmawangsa | [1] | |
| 1006–1019 | sekasorron aika, ei kuninkaita |
Kahuripan
- Airlangga (1019–1045)
Katso myös
- Mataramin sulttaanikunta (800 vuotta myöhemmin)
Lähteet
- Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1.
- Nilakanta Sastri, K. A.: Sri Vijaya. Bulletin de l'Ecole française d'Extrême-Orient, 1940, 40. vsk, nro 2, s. 239-313. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
- Sundberg, Jeffrey: The State of Old Mataram: A review of recent efforts to clarify its history (pdf) 2006. http://www.borobudur.tv. Arkistoitu 2.6.2013. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)