Kambodžan väestö
Kambodžan väestö koostuu noin 14,5 miljoonasta kambodžalaisesta. Selvästi suurin etninen ryhmä on khmerit, jotka puhuvat khmerin kieltä, ja yhteensä maassa puhutaan 23 kieltä. Noin viidennes kansasta asuu kaupungeissa. Maan valtauskonto on theravada-buddhalaisuus.
Kambodžassa on oppivelvollisuus, ja yli 90 prosenttia alakouluikäisistä on koulussa. Keskeyttämisprosentti on kuitenkin korkea. Maan suurimpia terveysongelmia on malaria. Monet ympäristötekijät vaikuttavat kansanterveyteen, ja esimerkiksi pohjaveden arsenikkia on ongelma useassa maakunnassa.
Väestörakenne
Kambodžan väestöstä noin 90[1]–96[2] prosenttia on khmerejä. He puhuvat khmerin kieltä, joka on myös valtion virallinen kieli. Vähemmistöihin kuuluvat kiinalaiset, vietnamilaiset, chamit ja khmer loeut. Mekong-joen varrella pääkaupungin pohjoispuolella asuvat chamit ovat merkittävin vähemmistö; chamit polveutuvat muinaisen Champa-kuningaskunnan asukkaista ja he omaksuivat islaminuskon malaijeilta. Heitä vainottiin pahoin punakhmerien aikaan. Kambodžan kiinalaiset ovat pääosin sulautuneet valtaväestöön, mutta vietnamilaiset ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa. Khmer loeut ovat vuorostaan maan koillisosassa asuvia vuoristoheimoja, joita on noin 20.[2]
Vuonna 2010 Kambodžan väestönkasvu oli 1,705 prosenttia vuodessa.[1] Kaupungeissa asuu 22 prosenttia väestöstä:[1] suurin kaupunki on maan pääkaupunki Phnom Penh, jossa on yli miljoona asukasta.[2]
Kaikkiaan maassa puhutaan 23 kieltä.[3] Khmerin kieli kuuluu austroaasialaisten kielten mon-khmer-ryhmään ja sitä kirjoitetaan omalla aakkostollaan, joka on thain ja burman kielen kirjoitusjärjestelmien tavoin kehittynyt intialaisesta brahmi-kirjoituksesta.[4] Ranskan kieli on yleisin vieras kieli, jota myös opetetaan kouluissa ja yliopistoissa ja käytetään hallinnossa. Viime vuosina monet nuoret kambodžalaiset ovat kuitenkin siirtyneet käyttämään englantia, ja sen asema onkin vahvistumassa.[5]
Valtaosa kambodžalaisista on omavaraismaanviljelijöitä, jotka asuvat pienissä kylissä. Vuoristoheimot harjoittavat kaskiviljelyä. Köyhyys, aliravitsemus ja taudit ovat syrjäisellä maaseudulla edelleen yleisiä.[2] Vuonna 2010 keskimääräinen eliniänodote oli 62 vuotta.[1]
Uskonto
Theravada-buddhalaisuus, jota punakhmerit sortivat, on jälleen maan pääuskonto, jota harjoittaa 96,4 prosenttia väestöstä. Muslimeja väestöstä on 2,1 prosenttia ja muita 1,3 prosenttia.[1] Buddhalaisuuteen on sekoittunut perinteistä animismia ja esi-isien palvontaa. Buddhalaisilla temppeleillä ("wat") on ollut maan historian aika merkittävä rooli paikallisina kulttuuri- ja koulutuskeskuksina, mutta valtaosa niistä tuhottiin punakhmerien aikana. Nyt buddhalaisuus on kirjattu maan perustuslakiin valtionuskonnoksi. Islaminuskoisia ovat lähinnä chamit, pieni kristitty vähemmistö asuu Phnom Penhissä ja muissa suurissa kaupungeissa ja vuoristoheimot harjoittavat animismia.[6]
Koulutus
Kambodžassa on periaatteessa yhdeksän vuotta kestävä oppivelvollisuus.[7]Koulunkäynti on yleistynyt 2000-luvun kuluessa huomattavasti. Vuonna 2010 jo yli 90 prosenttia alakouluikäisistä kävi koulua. Luokalle jääminen ja koulun keskeyttäminen ovat kuitenkin ongelmia, ja yläkoulua kävi vain 32 prosenttia ikäluokasta.[8] Kambodžassa on kymmenen julkista ja 29 yksityistä korkeakoulua.[9] Pol Potin valtakaudella koulut ja yliopistot suljettiin ja tuhottiin, suuri osa opettajista surmattiin ja monet eloonjääneistä livahtivat tilaisuuden tullen ulkomaille. Maan vanhin ja suurin korkeakoulu, Phnom Penhin yliopisto, avattiin uudelleen vaiheittain vuosina 1980-1988. Koulutusjärjestelmän jälleenrakennus aloitettiin opettajien koulutuksesta.[10]
Kansanterveys
Malaria on Kambodžan suurimpia terveysongelmia. Se vaivaa eniten maan itä- ja pohjoisosien metsäkylien asukkaita. Siellä sitä sairastavat kaikki ikäryhmät, ja suurimmassa vaarassa ovat alle viisivuotiaat lapset joilla ei ole vielä vastustuskykyä. Maan muissa osissa malaria liittyy elämäntapoihin, riskiryhmiä ovat metsätyöläiset, uudisraivaajat, liikkuva työvoima ja sotilaat perheineen. Malarian esiintyvyys vaihtelee vuodesta toiseen sademäärän ja sen mukaan, paljonko ihmisiä toimii metsätehtävissä.[11]
Malarian torjunta alkoi klorokiinin lisäämisellä suolaan 1960-luvulla. Sodan aikana ja jälkeen malarialääkkeiden käyttö oli holtitonta, ja niinpä maahan on syntynyt malarialoispopulaatioita, jotka ovat resistantteja klorokiinille, sulfadoksiini-pyrmetamiinille, meflokiinille ja viime aikoina myös Thaimaan rajaseudulla artemisiinille. Malariaepidemian pahenemista koetetaan estää kyläneuvoloilla, joista saa diagnoosin ja lääkkeet nopeasti.[11]
AIDS-tilanne on parantunut maassa: HIVin kantajia oli vuonna 2007 vain 0,8 prosenttia aikuisväestöstä, kun suurimmillaan 1990-luvun lopulla heitä oli noin kaksi prosenttia. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 40 000 henkeä, ja sitä sai 67 prosenttia heistä, noin 27 000 henkeä.[12] YK:n vuosituhattavoitteista Kambodža onkin jo saavuttanut HIV/AIDS-tavoitteen. Köyhyyteen ja odottaviin äiteihin liittyvien tavoitteiden saavuttamista pidetään todennäköisenä, koulutukseen, tasa-arvoon ja lapsikuolleisuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamista mahdollisena.[13]
Monet ympäristötekijät vaikuttavat kambodžalaisten kansanterveyteen. Pohjaveden arsenikki on ongelma seitsemässä maakunnassa, noin 2,24 miljoonan ihmisen elämässä. Lähes kaikki ruoanlaitto ja lämmitys tehdään polttopuilla, jolloin ihmiset altistuvat pienhiukkasille sisä- ja kaupunki-ilmassa. Viljelyssä käytetään muualla jo kiellettyjä hyönteismyrkkyjä ja lannoitteita, joiden jäämiä on elintarvikkeissa. Väärennettyjen ja laimennettujen lääkkeiden käyttö on johtanut taudinaiheuttajien resistanttien kantojen syntymiseen. Myös laajemmat ympäristöongelmat, kuten ilmaston lämpeneminen ja metsätuhot aiheuttavat vaaroja ihmisten terveydelle.[14]
