Karjanhoito
Karjanhoito eli karjatalous tarkoittaa karjaeläinten kuten naudan, jakkien tai vuohien kasvattamista ravinnon tai muiden niistä saatavien hyödykkeiden vuoksi. Sitä on harjoitettu jo tuhansia vuosia aina ensimmäisten eläinten kesyttämisestä asti.
Karjanhoito voidaan jakaa lypsykarjan ja lihakarjan kasvattamiseen. Joskus myös siipikarja erotetaan omaksi ryhmäkseen.[1] Ihmisen ravinnoksi tarkoitettua maitoa saadaan lähinnä lehmistä, puhveleista ja vuohista.[2]
Lihan kysynnän ennustetaan kasvavan maailmassa jopa 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.[3]
Historia
Karjanhoitoa harjoitettiin neoliittisella kaudella, mutta se saattoi alkaa aikaisemminkin. Arkeologiset todisteet osoittavat, että vuohia ja lampaita pidettiin laajasti Aasiassa viimeistään 8000 vuotta eaa.[4]
Karjanhoidon historia Suomessa
Suomessa on pidetty lampaita mahdollisesti jo kivikaudelta ja nautoja pronssikaudelta alkaen. Hevonen on saapunut Suomeen viimeistään pronssikauden lopussa, kun taas siat, vuohet ja kanat tulivat Suomeen vasta historiallisella ajalla, todennäköisesti myöhäisellä rautakaudella. Nykyiset maatiaiskarjarodut muodostuivat 1800-luvulla.[5]
Talonpoikien Suomessa 1800-luvulla harjoittama karjanhoito oli vielä kehittymätöntä, koska karjan ruokintaan ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Heiniä ja rehua ei tuotettu tarpeeksi. Talvikaudella aliravittu lypsykarja, jolle syötettiin vain olkia, ruumenia, akanoita sekä perunan- ja herneenvarsista keitettyä apetta, ei tuottanut mitään. Karjataloutta vaivasi myös erikoistumisen puute. Karjasta pyrittiin saamaan maitoa, juustoa ja lihaa sen sijaan, että olisi keskitytty yhteen tai kahteen tuotteeseen. Lampaat ruokittiin enimmäkseen lehdeksillä ja männynhavuilla, osin myös heinällä ja olkisilpulla. Viinanpolton yhteydessä syntynyttä rankkia syötettiin sekä sioille että nautaeläimille ja hevosille. Heinät säästettiin pääasiassa hevosille. Hevoset saivat myös veteen sekoitettuja kaurajauhoja.[6]
Herraskartanoissa karjatalouden taso oli 1800-luvulla yleensä korkeampi kuin talonpoikaistiloilla. Kartanonomistajat ryhtyivät hankkimaan myös ulkomaisia rotueläimiä. Ayrshire-lehmiä ilmaantui suurtiloille 1860-luvun alussa. Lammaskantaa oli parannettu hankkimalla espanjalaisia ja saksalaisia rotuja. Lypsykarjan tuotto kasvoi kartanonherrojen ja maanviljelysseurojen tehostamistoimenpiteiden ansiosta 1750-luvulta 1870-luvulle tultaessa monikertaiseksi, vaikka karjan määrä ei lisääntynyt.[6]
Kotieläintilojen ja niillä työskentelevien ihmisten lukumäärä on vähentynyt viime vuosikymmeninä huomattavasti.[7]
Ympäristövaikutukset
Maapallon maa-alasta yli neljännes on karjatalouden käytössä.[1] YK:n maailman elintarvikejärjestön FAO:n tarkistettujen laskelmien mukaan karjan kasvatus aiheuttaa noin 15 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä[8]. Lisäksi karjatalouden tuotteet vaativat usein kylmäsäilytystä, ja myös kylmälaitteiden osuus kasvihuonekaasupäästöistä on merkittävä.[9]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karjanhoito Wikimedia Commonsissa
- Bartz, Dietmar (editor): Meat Atlas – Facts and fi gures about the animals we eat . 2014. Heinrich Böll Foundation. Viitattu 14.12.2019. (englanniksi)