Karl Reinhold von Willebrand

Karl Reinhold von Willebrand (25. huhtikuuta 1868 Vaasa28. helmikuuta 1937 Helsinki)[1] oli yli-insinööri, joka on saanut ainoana itsenäisyyden aikana Suomessa ylijohtajan arvonimen, vuonna 1933.[2]

Henkilöhistoria

Von Willebrandin vanhemmat olivat piiri-insinööri, hovineuvos Fredrik Magnus von Willebrand ja Signe Estlander. Hän tuli ylioppilaaksi Vaasassa 1886, valmistui filosofian kandidaatiksi 1889 ja insinööriksi 1892 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1902. Von Willebrand oli tie- ja vesirakennusten ylihallituksen nuorempi insinööri vuodesta 1899, vanhempi insinööri vuodesta 1900 ja yli-insinööri 1907–1932. Hän edusti sukuaan aatelissäädyssä valtiopäivillä 1904–1905 ja 1905–1906. Hänellä oli myös useita luottamus- ja asiantuntijatehtäviä.[1][3]

Julkaisuja

  • Studier öfver hydraulikens teorier. Första delen, Om vattnets utströmning ur kärl, 1902 (väitöskirja)
  • Om vattnets inträder i kanaler, 1907

Lähteet

Aiheesta muualla

  • K. R. von Willebrandin ruumiinsiunaus. Helsingin Sanomat, 4.3.1937, s. 9.