Keihäskalat
Keihäskalat (Anotopteridae) on auloppikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan Atlantista, Tyyneltämereltä ja Eteläiseltä jäämereltä.
| Keihäskalat | |
|---|---|
 Keihäskala (Anotopterus pharao) | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Auloppikalat Aulopiformes |
| Heimo: | Keihäskalat Anotopteridae Fowler, 1936 |
| Katso myös | |
Lajit ja anatomia
Keihäskalojen heimoon kuuluu yksi suku ja kolme lajia. Lajit ovat keihäskala (Anotopterus pharao), A. vorax ja A. nikiparini.[1] Eräissä lähteissä keihäskaloja ei pidetä omana heimonaan vaan ne luetaan joko barrakudinoihin (Paralepididae)[2] tai purjeliskokaloihin (Alepisauridae).[3]
Ruumiinrakenteeltaan keihäskalalajit ovat pitkiä ja hoikkia. Kooltaan ne voivat kasvaa noin metrin mittaisiksi. Heimon kaloilla ei ole selkäevää, mutta niillä on hyvin kehittynyt rasvaevä. Muut evät ovat kooltaan pieniä. Tyypillinen piirre on suurikokoinen pää, suu ja pitkät leuat. Suussa on useita isokokoisia hampaita. Keihäskaloilla ei ole uimarakkoa. Lajeilla ei ole suomuja ja ne ovat nuorina hopeanharmaita ja vanhempana mustia. Keihäskalat ovat hermadrodiitteja ja niillä on sekä koiraiden että naaraiden sukupuolielimet.[2][4]
Levinneisyys ja elintavat
Keihäskaloja tavataan erityisesti kylmistä vesistä Atlantista, Tyynestämerestä ja Eteläisestä jäämerestä. Ne elävät niin lähellä pintaa kuin aina 1 200 metrin syvyydessäkin. Heimon lajit ovat petokaloja, jotka saalistavat ravinnokseen muita kaloja.[1][4][5]