Keskittävä rukous
Keskittävä rukous on nykyaikainen kristillisen mietiskelyn menetelmä, jossa painotetaan sisäistä hiljaisuutta. Keskittävän rukouksen ovat kehittäneet yhdysvaltalaiset trappistimunkit Thomas Keating, William Meninger ja Basil Pennington 1970-luvun puolivälissä. He käyttivät menetelmästä englanninkielistä nimeä centering prayer, jolle ei ole vakiintunutta suomennosta. Käsitteestä voidaan puhua keskeistävänä tai keskittävänä rukouksena, ydinrukouksena, antaumuksen rukouksena tai myöntymyksen rukouksena.[1]
Keskittävän rukouksen kehittäjien mukaan menetelmä pohjautuu kristillisen mystiikan klassikkoteoksiin kuten 1300-luvun jälkipuoliskolta peräisin oleva Tietämättömyyden pilvi. Keskittävän rukouksen kannattajien mukaan sen päämääränä ei ole korvata mitään olemassaolevaan rukoilemisen tapaa, vaan Thomas Keatingin mukaan sen tarkoitus on kannustaa hiljentymään ja syventämään suhdettaan Jumalaan. Keskittävä rukous auttaa huomaamaan Jumalan läsnäolon ja olemaan sille avoimempi.[1]
Keskittävä rukous on ollut kiistanalainen aihe roomalaiskatolisessa kirkossa. Sitä on kritisoitu ristiriitaisuudesta perinteisiin mietiskelymenetelmiin kuten lectio divinaan nähden ja sen on kutsuttu edustavan karmeliittojen ja erämaaisien opetuksia vääristyneessä muodossa.
Tausta
Thomas Keating, joka oli yksi keskittävän rukouksen pääkehittäjistä, oli Spencerissä, Massachusettsin osavaltiossa, sijaitsevan St. Joseph's Abbey -trappistiluostarin apotti vuosina 1961-1981.[2] Samalla alueella oli useita muitakin uskonnollisia retriittikeskuksia kuten tunnettu theravadabuddhalainen Insight Meditation Society.[3] Keating on kertonut, kuinka 1970-luvun aikana St. Josephsiin alkoi eksyä vahingossa Insight Meditation Societyyn tietä etsiviä nuoria,[4] joista monet olivat taustaltaan katolilaisia mutta jotka olivat alkaneet etsiä hengellistä polkua itämaisesta meditaatiosta. Keating havaitsi, etteivät nuoret tienneet kristinuskon omista mietiskelyn ja hiljaisen rukouksen perinteistä, ja hän päätti esitellä näitä harjoituksia nykyaikaisessa lähestyttävässä muodossa.[3]
Keating ja hänen kollegansa alkoivat opettaa keskittävää rukousta katolisille papeille ja munkeille, ja myöhemmin Keating alkoi ohjata sitä retriiteillä.[1] Nykyisin keskittävää rukousta harjoittavia ryhmiä on seurakunnissa ympäri maailmaa myös katolisen kirkon ulkopuolella.[3] Keskittävää rukousta ja Keatingin opetuksia edistää maailmanlaajuisesti Contemplative Outreach, joka on keskittävän rukouksen harjoittajien verkosto.[5]
Harjoitus
Keskittävän rukouksen askelia kuvaillaan tällä tavalla:[4]
- Istu mukavasti alas rauhalliseen paikkaan silmät suljettuina 20 minuutiksi.
- Valitse pyhä sana, joka kertoo intentiostasi olla Jumalan läsnäolossa ja avautua sille.
- Lausu mielessäsi pyhä sana muutaman kerran, ja lepää hiljaisuudessa Jumalan läsnäololle avautuen.
- Aina, kun huomiosi kiinnittyy johonkin muuhun kuten ajatuksiin, aistimuksiin, tunteisiin tai muistoihin, palaa mielessäsi pyhään sanaan.
Kritiikki
Keskittävän rukouksen kriitikko Connie Rossini on esittänyt, ettei menetelmää voi pitää kristillisenä. Hän perustaa väitteensä siihen, että perinteisissä rukouksissa kuten lectio divinassa tai ruusukolla rukoillessa mielen ja sydämen huomio kiinnitetään Jumalan sanaan, kun taas keskittävässä rukouksessa huomio tulisi kääntää pois kaikista ajatuksista, tunteista ja mielikuvista. Keskittävä rukous jää näin "vaille sisältöä", joka Rossinin mukaan kuuluu kaikkeen kristilliseen meditaatioon.[6]Rossini on myös esittänyt, että keskittävä rukous on ristiriidassa karmeliittapyhimysten ja erämaaisien perinteen kanssa. Hänen mukaansa perinteistä katolista mietiskelevää rukousta ei esitetä menetelmänä vaan yhtenä rukouksen vaiheena, johon ihminen ei omilla toimillaan voi vaikuttaa.[7]
Katolinen pappi John D. Dreher kritisoi This Rock -julkaisussa keskittävää rukousta siitä, että se esittää vääristyneessä muodossa Tietämättömyyden pilven alkuperäisiä opetuksia. Dreherin mukaan menetelmä on yritys kristillistää transsendenttista meditaatiota ja muita itämaisia hengellisiä harjoituksia.[2]
Roomalaiskatolisen kirkon uskonopin kongregaatio julkaisi vuonna 1989 kirjelmän, jossa käsiteltiin väärä- ja oikeaoppisia rukouksen ja kristillisen meditaation muotoja[6] ja joka varoittaa yhdistämästä kristillistä rukousta itämaiseen meditaatioon.[8]. Contemplative Outreach on kiistänyt, että kirjelmää voisi soveltaa keskittävään rukoukseen, koska heidän mukaansa menetelmällä on yhteys Pyhään Henkeen.[9] Rossini on kuitenkin todennut, että keskittävä rukous täyttää kirjelmässä esitetyt vääräoppisen kristillisen rukouksen tunnusmerkit.[6]