Klaus von Klitzing
Klaus von Klitzing (s. 28. kesäkuuta 1943) on saksalainen fyysikko. Hän on Max Planck -instituutin tutkija. Klitzing sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1985 sähkövirran ja magneettikentän väliseen jännitteeseen liittyvän niin sanotun kvantti-Hall-ilmiön tutkimisesta.[1]
| Klaus von Klitzing | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. kesäkuuta 1943 Środa Wielkopolska, Puola |
| Kansalaisuus |  Saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Würzburgin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Gottfried Landwehr |
| Instituutti | Münchenin yliopisto Max Planck -instituutti |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot |  Nobelin fysiikanpalkinto (1985) |
Klaus von Klitzing syntyi vuonna 1943 saksalaisten miehittämässä Puolassa. Hän suoritti perustutkintonsa Braunschweigin yliopistossa ja jatkoi tohtoriksi Würzburgin yliopistossa. 1970-luvulla hän työskenteli Oxfordissa ja Grenoblessa, 1980-luvun alussa Münchenin yliopistossa ja vuodesta 1986 johtajana Stuttgartin Max Planck -instituutissa.[2]
Hän sai Nobelin palkinnon vuonna 1985 havainnostaan, että tietyissä olosuhteissa johtimen sähkönjohtavuus on kvantittunut eli muuttuu hyppäyksittäin, ei tasaisesti. Tuon hyppäyksen suuruus riippuu atomiydintä kiertävän elektronin nopeudesta suhteessa valonnopeuteen. Von Klitzingin kokeiden avulla toiset tutkijat saattoivat tutkia komponenttien sähkönjohtavuutta ennennäkemättömällä tarkkuudella.[3]