Kolikkopeli
Kolikkopeli (engl. arcade game tai engl. coin-operated game) on viihdelaite, jonka käynnistäminen edellyttää kolikolla maksamista. Kolikkopelejä sijoitetaan yleensä ravintoloihin, pubeihin, huoltoasemille ja kolikkopelihalleihin (engl. arcade). Kolikkopeleillä tarkoitetaan suomen kielessä yleensä kolikoilla toimivia videopelejä. Erikseen ovat erilaiset elektro-mekaaniset peliautomaatit (esimerkiksi UFO-siepparit).
Varhaiset kolikkopelejä muistuttavat laitteet olivat kolikolla toimivia koneita, jotka ennustivat maksajan tulevaisuutta tai soittivat mekaanista musiikkia. Ensimmäiset kolikoilla toimivat flipperit tulivat markkinoille 1930-luvulla. Ne olivat mekaanisia 1970-luvun lopulle asti, jolloin elektroniset flipperit yleistyivät.[1]
Englannin kielen arcade-sana on peräisin italian kielen arcata sanasta.[2]
Historia
Ensimmäinen sarjatuotettu kaupallinen videopeli oli vuonna 1971 julkaistu Computer Space, jonka kehittäjät perustivat myöhemmin yhtiön nimeltä Atari.[3]
Vuonna 1972 perustettu Atari käytännössä loi videopeliteollisuuden Pong-nimisellä pelillä, joka oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt videopeli.[3] Videopelejä alkoi 1970-luvun lopussa ilmestyä julkisille paikoille yhä enemmän. Tunnetuimpia varhaisia pelejä olivat Space Invaders (1978), Galaxian (1979), Pac-Man (1980), Battlezone (1980) ja Donkey Kong (1981). Kolikkopelit olivat yleensä teknisesti selvästi edellä kotikäyttöön myytyjä pelilaitteita.
1980-luku oli kansainvälisesti kolikkopelien ja pelihallien kulta-aika, jolloin niiden suosio oli suurimmillaan.
Vuoden 1983 videopelilama vaikutti myös kolikkopeleihin: uudet pelit eivät myyneet koska markkinat olivat täynnä; vanhat pelit eivät vielä olleet poistuneet.[4] Jokainen peli oli myös oma laitteistonsa, joka teki niistä kalliita operaattoreille.[4] Muun muassa Atari päätyi tekemään järjestelmälaitteistoa, jossa pelin operaattori ostaisi kabinetin kerran ja pelit erikseen kabineettiin.[4]
1980-luvun lopussa kolikkopelit menettivät suosiotaan kotitietokoneiden ja pelikonsolien kehittyessä. Silti vielä 1990-luvun alussa julkaistiin joitain menestyneeksi osoittautuneita kolikkopelejä kuten Street Fighter II (1991) ja Mortal Kombat (1992).
Monet kotitietokoneiden myydyimmistä peleistä olivat muunnoksia suosituista kolikkopeleistä. 1980-luvun alussa lähes kaikki pelit suunniteltiin pelihallissa pelattavaksi ja myös koteihin myytävät pelit noudattivat samoja suunnittelurajoitteita.[5]Käännösversiot olivat yleensä teknisesti alkuperäisversioitaan heikompia, sillä kolikkopeleissä voitiin käyttää viimeisimpiä suorittimia sekä grafiikka- ja äänipiirejä, ja laitteistokokoonpano voitiin räätälöidä kulloisenkin pelin tarpeisiin. Lisäksi muunnokset kotitietokoneille tehtiin usein hutaisten. 1980-luvun jälkipuoliskolla 16-bittisten tietokoneiden pelit ylsivät parhaimmillaan aikansa kolikkopelien tasolle,[6] mutta useimmat pelasivat kotona yhä 8-bittisillä tietokoneilla tai konsoleilla. 1990-luvun alussa japanilainen SNK toi kolikkopelijärjestelmänsä Neo-Geon sellaisenaan kotikonsolimarkkinoille. Neo-Geo oli muihin kotikoneisiin nähden ylivoimainen, mutta sen pelit olivat kalliita eikä laite yleistynyt.
Sega Model 1 -laitteistossa oli edistynyttä 3D-grafiikan piirtoon tarkoitettua laitteistoa, joka johtii eräänlaiseen kilpajuoksuun.[7][8] Model 2 -laitteistolle julkaistiin pelejä kuten Daytona USA ja Virtua Fighter 2, jolloin pelikonsolit seurasivat perässä alkaen myös keskittyä 3D-grafiikan piirtotehoon.[8][7] Sega Saturn oli ensimmäinen konsoli joka kehitettiin polygonipohjainen piirto mielessä ja tätä seurasi Sonyn PlayStation.[7]
1990-luvun lopulla kolikkopelihalleihin perustunut pelikulttuuri hiipui, ja useimmat pelihallit esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Suomessa suljettiin.[9] Sen sijaan Japanissa kotikonsolien ja kolikkopelien kilpailu jatkui vielä tasaväkisenä.
Vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa on vieläkin runsaasti pelihalleja, Suomessa pelihallikulttuuri on surkastunut. Toisaalta Suomeen ei alun perinkään syntynyt samankaltaista pelihallikulttuuria kuin Yhdysvaltoihin, vaan pelaaminen oli kotikeskeisempää.[10] Pelikoneita on enää lähinnä elokuvateattereiden tai muiden palveluiden ohessa. Maahantuodut pelit ovat yleensä ralli- tai ammuntapelejä tai flippereitä. Nykyisin pelihallissa pelaaminen on suosituinta Japanissa, mutta Covid 19 -pandemia on aiheuttanut merkittävää haittaa pelihallitoiminnalle.[11]
Vanhat kolikkopelit ovat saaneet uusia ystäviä emulaattoriohjelmien kautta, joilla vanhoja kolikkopelejä voidaan pelata tavallisella kotitietokoneella. Tunnetuin emulaattori on avoimen lähdekoodin MAME (lyhenne sanoista Multiple Arcade Machine Emulator).
Pelihallit
Japanissa pelihallit ovat vielä suosittuja pelitalojen omistaessa sekä tilat että laitteet ja niissä olevat pelit.[12][13]
Pelihalleja ovat:[13]
- Namcoland (Namco Bandai)
- Taito Station (Taito)
- Plaza Capcom (Capcom)
- Club Sega (Sega)
Pelihalleissa on erityisesti niihin tarkoitettuja pelejä ja laitteita joita koteihin ei ole saatavilla.[14]
Suomessa
Vuonna 2023 Suomessa toimii ainakin yksi kolikkopelikoneiden pelihalli. Se sijaitsee Helsingin Malmilla. [15]
Lehtiä
Kolikkopelejä käsitteleviä lehtiä:
- Gamest (lakkautettu)
- Monthly Arcadia
Kuvia
Ajopeli
Ampumapeli
Musiikkipeli
Tanssipeli
Tennispeli
Vuonna 1971 julkaistu Computer Space
Lähteet
Kirjallisuutta
- Bill Kurtz: The Encyclopedia of Arcade Video Games. Schiffer Publishing, 2003. ISBN 978-0764319259. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kolikkopelit Wikimedia Commonsissa
- Pelikonepeijoonit - Suomalaisen pelikoneiden keräilijäporukan sivu.
- Kotikonsolit söivät kolikkopelit ja tappoivat flipperit. Yle uutiset 24.05.2012.
- The Arcade Encyclopedia 1970-1976 (englanniksi)