Korkean tason ohjelmointikieli
Korkean tason ohjelmointikieli on ohjelmointikieli, joka tarjoaa vahvan abstraktion tietokoneen toiminnalle ja ei ole rajattu tietokoneen mukaan.[1][2] Ensimmäiset korkean tason ohjelmointikielet julkaistiin 1950-luvulla.[1]
Ensimmäisenä ylemmän tason ohjelmointikielenä pidetään Konrad Zusen 1940-luvulla kehittämää Plankalkülia, jonka kuvaus julkaistiin kuitenkin vasta 1972 ja jonka ensimmäinen kääntäjä toteutettiin vasta 1998.[3][4]
Kolmannen ja neljännen sukupolven ohjelmointikielissä tyypillisenä piirteenä on ei-isomorfinen muunnos tietokoneen konekielelle ohjelman suorittamista varten.[5]
Jatkumossa, jossa matalan tason kielet ovat ”lähellä laitteistoa”, korkean tason kielet ovat lähellä sitä, miten ihmiset ajattelevat.[6] Laitteiston abstraktiossa neljännen sukupolven kielien on sanottu olevan jo korkeimmalla tasolla.[7]
Esimerkkejä yleisistä korkean tason ohjelmointikielistä ovat:[8]